Roberto Bellarmino

Pyhän Roberton elämä voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin:

• Syntymä 4. lokakuuta 1542[2]
• Liittyminen jesuiittoihin 20. syyskuuta 1560[2]
• Teologian opintojen aloitus 1567[2]
• Pappisvihkimys 1570[1]
• Nimitys kardinaaliksi 1598[4]
• Nimitys Capuan arkkipiispaksi 1602[1]
• Kuolema 17. syyskuuta 1621[2]

Pyhä Roberto syntyi Montepulcianossa 4. lokakuuta 1542 kolmanneksi aatelistoon kuuluvien Vincent Bellarminon ja Cynthia perheen yhteensä kymmenestä lapsesta.[4][5][3] Perhe ei ollut erityisen rikas tai mahtava, mutta Roberton äiti oli kardinaali Marcello Servinin, myöhimmin paavi Marcellus II:ksi vuonna 1555 valitun miehen sisarpuoli, sekä omistautunut almujen, rukouksen, mietiskelyn, paastoamisen ja mortifikaation harjoittaja.[5][4] Bellarmine liittyi nuorena miehenä jesuiittoihin vuonna 1560 ja opiskeltuaan Roomassa, Mondovissa ja Paduassa hänet lähetettiin vuonna 1569 Louvainiin, missä hänet vihittiin papiksi vuonna 1570 ja hän alkoi opettaa teologiaa.[1][2] Vuonna 1576 hänet kutsuttiin virkaan takaisin Italiaan Roomaan, jossa hän työskenteli 12 vuotta ja laati tärkeimmän, kolmiosaisen teoksensa De Controversiis. (1586–93)[6][1][2][4] Paavi Klemens VIII teki miehestä ensin vuonna 1596 henkilökohtaisen teologisen neuvonantajansa ja myöhemmin kardinaalin vuonna 1599 koska "hänellä ei ollut vertaista oppineisuudessa" ja vuonna 1602 Capuan arkkipiispan.[1][6][7] Myöhemmin vuonna 1605 pyhä Bellarmino kutsuttiin takaisin Roomaan, jossa hän vietti loppuelämänsä kunnioitettuna paavillisena neuvonantajana.[6] Vuonna 1610 hän kirjoitti paavin valtaa puolustavan kirjan De Potestate Summi Pontificis in Rebus Temporalibus.[1] Pyhimys kuoli 78-vuotiaana Roomassa 17. syyskuuta 1621, jolloin myös huomattiin, että hän oli kaikessa hiljaisuudessa antanut pois kaikki rahansa, eikä jäljellä ollut varaa edes maksaa hänen hautajaiskulujaan.[1][6]

Pyhän Roberton elinaikana hallitsivat seuraavat paavit:[8] Paavali III, (1534–49) Julius III, (1550–55) Marcellus II, (1555) Paavali IV, (1555–59) Pius IV, (1559–65) pyhä Pius V, (1566–1572) Gregorius XIII, (1572–85) Sixtus V, (1585–90) Urbanus VII, (1590) Gregorius XIV, (1590–91) Innocentius IX, (1591) Klemens VIII, (1592–1605) Leo XI, (1605) Paavali V (1605–21) ja Gregorius XV. (1621–23)

Dottrina cristiana breve, 1752.

Pyhän Roberton vaakuna.

Pyhä Roberto laati eläessään ainakin kaksi katekismusta paavi Klemens VIII:n toimesta, sekä paljon muita kiisteleviä, katekeettisia ja eksegeettisiä teoksia.[7][5][2]

Pyhän Roberton kerrotaan kirjoittaneen ainakin seuraavat 7 kiistelevää teosta:[2]

• De Transitu Romani Imperii a Graecis ad Francos (1584)
• Judicium de Libro quem Lutherani vocant Concordiae (1585)
• Disputationes de Controversiis Christianae Fidei adversus hujus temporis hereticos (1586-1589)
• De Exemptione clericorum (1599)
• De Indulgentiis et Jubilaeo (1599)
• Responsio Matthaei Torti ad librum inscriptum Triplici nodo triplex cuneus (1608)
• Apologia Bellarmini pro responsi one sub ad librum Jacobi Magnae Britanniae Regis (1609)

Mies laati myös ainakin seuraavat 11 katekeettista ja hengellistä teosta:[2]

• Dottrina Cristiana breve (1598)
• Dichiarazione più copiosa della dottrina cristiana (1598)
• Dichiarazione del Simbolo (1604)
• Admonitio ad Episcopum Theanensem nepotem suum quae sint necessaria episcopo (1612)
• Exhortationes domesticae (julkaistu 1899)
• Conciones habitae Lovanii (1615)
• De Ascensione mentis in Deum (1605)
• De Aeterna felicitate sanctorum (1616)
• De gemitu columbae (1617)
• De septem verbis Christi (1618)
• De arte bene moriendi (1620)

Pyhimys laati myös seuraavat 3 eksegeettistä ja muuta teosta:[2]

• De Scriptoribus ecclesiasticis (1615)
• De Editione Latinae Vulgatae, quo sensu a Concilio Tridentino definitum sit ut ea pro authenticae habeatur (julkaistu 1749)
• In omnes Psalmos dilucida expositio (1611)

Roomalaiskatolisessa messussa pyhää Robertoa on muistettu hänen juhlapäivänään seuraavanlaisella latinankielisellä kollehtarukouksella:[9]

"Orémus. Deus, qui ad errórem insídias repelléndas et apostólicæ Sedis iura propugnánda, beátum Robértum Pontíficem tuum atque Doctórem mira eruditióne et virtúte decorásti: eius méritis et intercessióne concéde; ut nos in veritátis amóre crescámus et errántium corda ad Ecclésiæ tuæ rédeant unitátem."

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Roberto Bellarmino Wikimedia Commonsissa

Jesuiitta-aiheiset artikkelit

Historia	Jesuiittojen historia · Regimini militantis Ecclesiae
Hengellisyys	Exercitia spiritualia · Ad maiorem Dei gloriam · Magis
Tunnettuja jesuiittoja	Ignatius Loyola · Francisco Xavier · Peter Faber · Aloysius Gonzaga · Roberto Bellarmino · Petrus Canisius · Edmund Campion