Robert Runeberg

Jakob Robert Runeberg (7. maaliskuuta 1846 Porvoo – 13. lokakuuta 1919 Helsinki) oli suomalainen laivanrakennusinsinööri ja omana aikanaan Pohjoismaiden johtava jäänmurtajien suunnittelija.[1]

Runebergin vanhemmat olivat runoilija Johan Ludvig Runeberg ja Fredrika Charlotta Runeberg o. s. Tengström. Hän opiskeli koneenrakennusta Helsingin teknillisessä reaalikoulussa vuosina 1862–1867 ja erikoistui sitten höyrylaivojen ja jäänmurtajien suunnitteluun. Hän opiskeli laivanrakennusta ja koneensuunnittelua myös ulkomailla Cherbourgissa, Newcastlessa ja Marseillessa. Vuonna 1877 Runeberg suunnitteli Suomen ensimmäisen jäävahvistetun höyrylaivan S/S Expressin joka alkoi liikennöidä talvisin Hanko–Tukholma-reitillä. Runeberg muutti 1879 Pietariin ja perusti sinne 1881 oman insinööritoimiston Bureau Vega, tekninen konsultaatio- ja agentuuriliike. Hänestä tuli 1800-luvun lopulla Pohjoismaiden johtava jäänmurtajien suunnittelija. Runeberg suunnitteli laivoja ja höyrykoneita ja vuonna 1879 hän suunnitteli Viipurissa asuessaan lentoveneen jonka voimanlähteenä oli 15 hevosvoiman höyrykone. Runeberg ei kuitenkaan onnistunut lentämään tällä laitteella useista yrityksistään huolimatta. [1][2]

Runeberg oli vuonna 1876 Helsingissä järjestetyn Suomen ensimmäisen yleisen taide- ja teollisuusnäyttelyn näyttelykomissaarina sekä toimi suomalaisena komissaarina Pariisin maailmannäyttelyissä vuosina 1878 ja 1900.[3]

Runeberg välitti myös suomalaisia teollisuustuotteita kuten veneitä, laivoja, maatalouskoneita, polttomoottoreita ja lokomobiileja Venäjän markkinoille. Hän välitti myös katukiviä Suomesta Venäjälle. Venäjän vallankumouksen jälkeen Runeberg joutui lähtemään vuonna 1918 Pietarista omaisuutensa menettäneenä. [1]

Robert Runeberg oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäinen avioliitto oli Naima (Naema) Forsmanin (1859–1905) kanssa ja myöhemmin Runeberg oli naimisissa ensin Tatjana K. Grosoffin (1886–1911) kanssa ja sitten Wilhelmina Elisabeth Ploomin (s. 1892) kanssa. [3]