Robert Nivelle

Nivelle valmistui vuonna 1878 École Polytechniquesta ja aloitti uransa tykistön upseerina. Hän palveli muun muassa Algeriassa ja Indokiinassa sekä kapteenina Kiinassa vuonna 1900. Hänet ylennettiin 1908 everstiluutnantiksi ja 1911 everstiksi, jolloin hän sai myös nimityksen tykistörykmentin komentajaksi. Maailmansodan sytyttyä Nivelle komensi ensin omaa rykmenttiään Alsacessa ja sen jälkeen viidettä tykistöprikaatia Marnella ja Aisnella. Lokakuussa 1914 hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi ja nimitettiin 29:nnen jalkaväkiprikaatin komentajaksi, mistä hän siirtyi tammikuussa 1915 61:nnen jalkaväkidivisioonan komentajaksi Sommeen.[2][1]

Joulukuussa 1915 Nivelle ylennettiin divisioonankenraaliksi ja nimitettiin kolmannen armeijakunnan komentajaksi. Siirryttyään huhtikuussa 1916 Verduniin hän osallistui saksalaisten suurhyökkäyksen torjumiseen. Toukokuussa 1916 hän tuli toisen armeijan komentajaksi Philippe Pétainin tilalle. Lokakuussa ja joulukuussa ranskalaiset toteuttivat Nivellen johdolla kaksi menestyksekästä vastahyökkäystä, ja saivat varsinkin tykistön ”ryömivän sulkutulen” taitavan käytön ansiosta vallattua takaisin lähes kaiken saksalaisten edellisen puolen vuoden aikana valtaamaan maan.[1][2] Menestyksen kruunasi Douaumontin takaisinvaltaus.[3]

Nivelle nimitettiin 12. joulukuuta 1916 Ranskan joukkojen ylipäälliköksi Joseph Joffren tilalle. Hän ohitti nimityksellään useita itseään korkea-arvoisempia komentajia. Ranskan ja Britannian ylipäälliköt olivat jo marraskuussa sopineet keväällä 1917 toteutettavasta suuresta hyökkäyksestä. Nivelle uskoi kykenevänsä voittamaan länsirintaman sodan kahdessa vuorokaudessa käyttämällä samaa kuuluisaa ”ryömivää sulkutulta” kuin Verdunin taistelussa ja suunnitteli operaation, jossa rintamahyökkäyksiä tuettaisiin massiivisilla tykistökeskityksillä. Ranskan pääministeri Aristide Briand uskoi suunnitelmaan, samoin Britannian pääministeri David Lloyd George, jonka hyväksynnällä myös brittijoukot alistettiin Nivellen komentoon suunnitellussa suurhyökkäyksessä.[1][2][3]

Saksalaisten strategisen perääntymisen vuoksi Nivelle joutui kuitenkin tekemään hyökkäyssuunnitelmaansa muutoksia, joiden seurauksena hänen alaisensa komentajat alkoivat pitää sitä liian rohkeana ja Nivelle menetti vähitellen luottamuksensa heihin. Hyökkäys käynnistyi huhtikuussa 1917 Aisnejoella, mutta menestys oli parhaimmillaankin vain paikallista. Saksalaisten linjojen murtaminen epäonnistui varsinkin tärkeimmällä rintamaosuudella Soissonsin ja Reimsin välillä. Ranskalaiset menettivät 120 000 miestä ja armeijassa puhkesi laajoja kapinoita. Lopputulosta pidettiin katastrofina. Nivelle joutui 15. toukokuuta jättämään ylipäällikkyyden ja Pétain nimitettiin hänen tilalleen.[1][2] Nivellen aggressiivinen taktiikka menetti epäonnistumisen myötä vetovoimansa, ja Pétain keskittyikin lähinnä puolustukselliseen sodankäyntiin sekä miehistön olojen parantamiseen.[3]

Ylipäällikkyyden jälkeen Nivelle oli puoli vuotta ilman komennusta, kunnes hänet joulukuussa 1917 lähetettiin 19:nnen armeijakunnan komentajaksi Pohjois-Afrikkaan. Hän sai vielä 1920 nimityksen ylimmän sotaneuvoston jäseneksi ja seuraavana vuonna luvan jatkaa palveluksessa eläkeiän ylittymisestä huolimatta.[2][1]