Robert May (biologi)

Robert May syntyi Sydneyssä 1936.[3] Hänen lapsuus oli melko yksinäinen, ja hän pelasi paljon palapelejä ja pulmapelejä.[1]

May kävi Sydneyssä high schoolinsa ja oli muun muassa koulun väittelykilpailun kuuluneeseen joukkueeseen. Hän suoritti high schoolin erinomaisin arvosanoin ja aloitti 1953 kemiantekniikan opinnot Sydneyn yliopistossa. Hän opiskeli kemiantekniikan lisäksi fysiikkaa ja matematiikkaa.[1] Hän valmistui 1956 kandidaatiksi ja 1959 tohtoriksi.[3] Mayn väitöskirjatutkimus käsitteli suprajohtavuutta.[1]

May jätti Australian 1959 ja suoritti väitöskirjan jälkeistä tutkimusta Harvardin yliopistossa. Hän oli 1959–1961 sovelletun matematiikan luennoitsija.[1]

May palasi vuoden 1961 lopulla Sydneyn yliopistoon, missä hänestä tuli fysiikan laitoksen vanhempi luennoitsija. Hänet nimitettiin 1964 apulaisprofessoriksi, ja vuonna 1969 hän sai ensimmäisen kahdesta henkilökohtaisesti professuuristaan. May kiinnoistui samaan aikaan myös tieteen yhteiskunnallisesta vastuusta ja eläinten populaatiodynamiikasta.[1]

May vastaanotti 1973 biologian professuurin Princetonin yliopistosta. Siellä hän keskittyi populaatiobiologiaan.[1] May julkaisi 1973 teoksen Stability and Complexity in Model Ecosystems, joka muutti ekologien näkemystä monimutkaisista ja yksinkertaisista ekosysteemeistä. May toi kirjassaan ekologiaan erilaisia epälineaarisen matematiikan malleja ja deterministisen kaaoksen tutkimuksen.[3][4] Mayn käyttämät mallit siirtyivät myös tarttuvien tautien sekä biodiversiteetin tutkimukseen.[1]

Maysta tuli 1988 Royal Societyn tutkimusprofessori Oxfordin yliopistossa.[1] May on 1990-luvulla muun muassa kehittänyt tapoja arvioida maailmassa elävien ja toisaalta sukupuutteen kuolleiden tai pian kuolevien eliölajien määrää.[3]

May oli virkavapaalla 1995–2000, jolloin hän toimi Britannian hallituksen johtavana tieteellisenä neuvonantajana ja Office of Science and Technologyn johtajana.[3] Royal Societyn johtajana hän toimi 2000–2005.[1]