Robert Huber (biokemisti)
Robert Huber (s. 20. helmikuuta 1937 München) on saksalainen biokemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1988 rakenteellisen perustan valoenergian ja elektronien siirtymiselle biologisissa reaktioissa. Huber jakoi palkinnon Johann Deisenhoferin ja Hartmut Michelin kanssa.[1]
| Robert Huber | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. helmikuuta 1937 München, Saksa |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Münchenin teknillinen yliopisto |
| Instituutti | Max Planck -instituutti |
| Tutkimusalue | Biokemia |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto |
Huber aloitti opinnot Münchenin teknillisessä yliopistossa vuonna 1956 ja hän valmistui vuonna 1960. Huberin työt koskivat suurimmaksi osaksi orgaanisten yhdisteiden kemiallisten rakenteiden selvittämistä röntgenkristallografian avulla.
Huber selvitti yhdessä Deisenhoferin ja Michelin kanssa erään syanobakteerin sisältämän solukalvoon kiinnittyneen proteiinin, jolla on tärkeä tehtävä bakteerin fotosynteesireaktiossa, rakenteen. Vuodesta 2007 alkaen Huber on työskennellyt Cardiffin yliopistossa.[2]
Lähteet
- Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1988, Editor Tore Frängsmyr, [Nobel Foundation], Stockholm, 1989) nobelprize.org. Viitattu 14.10.2012.
- Prof Robert Huber Cardiff School of Biosciences