Robert Fludd

Fludd oli kuningatar Elisabetin Ranskassa ja Alankomaissa toimineen sotarahastonhoitajan Sir Thomas Fluddin poika. Opiskeltuaan Oxfordin St John's Collegessa hän matkusti Euroopassa kuusi vuotta ja tutustui Paracelsuksen kirjoituksiin. Fludd palasi Oxfordiin, liittyi Christ Churchin jäseneksi, suoritti lääketieteen tutkinnon ja pääsi lopulta Royal College of Physicians -lääkäriseuran jäseneksi. Fludd harjoitti lääkärin ammattia Lontoossa menestyksekkäästi, vaikka hänen sanotaan tarjonneen myös uskomushoitoja potilailleen.[1]

Vaikka Fludd oli innostunut mystisistä teorioista, hän ei halveksinut tieteellisiä kokeita.[1]

Ihminen ja makrokosmos. Kuvitusta Fluddin teoksesta Utriusque Cosmi maioris salicet et minoris metaphysica (1617)

Paracelsusta seuraten Fludd pyrki muodostamaan filosofisen järjestelmän, joka perustui fyysisen ja hengellisen totuuden identtisyyteen. Siinä maailmankaikkeus ja kaikki luodut asiat lähtevät Jumalasta, joka on kaikkien asioiden alku, loppu ja summa, ja lopulta palaavat Jumalaan. Luomisen teko on aktiivisen periaatteen (valon) erottaminen passiivisesta (pimeydestä) jumalallisen ykseyden (Jumalan) helmassa. Maailmankaikkeus koostuu kolmesta maailmasta; arkkityyppi (Jumala), makrokosmos (maailma), mikrokosmos (ihminen). Ihminen on maailma pienoiskoossa, jonka kaikki osat vaikuttavat toisiinsa. Ihmisen (ja jopa mineraalin ja kasvin) on mahdollista kokea muodonmuutos ja saavuttaa kuolemattomuus.[1]

Fluddin järjestelmää voidaan kuvata materialistiseksi panteismiksi, jonka hän allegorisesti tulkittuna esitti sisältävän kristinuskon todellisen merkityksen, jonka Jumala oli ilmoittanut Aadamille, joka perimätiedon kautta siirtyi Moosekselle ja Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka Kristus ilmoitti lopulta toisen kerran ihmiskunnalle.[1]

Fluddin aikaiset varhaiset tiedemiehet Johannes Kepler, Pierre Gassendi ja Marin Mersenne kritisoivat Fluddin teorioita.[1]

Fludd puolusti ruusuristiläisiä, ja Thomas De Quincey pitää häntä nykyaikaisen vapaamuurariuden isänä.[1]