K. R. Brotherus

Brotheruksen vanhemmat olivat lehtori Carl Gottfried Brotherus ja Emilia Carolina (Milette) Malm. Agronomi, maanviljelysneuvos Valter A. Brotherus oli hänen veljensä.[3] Brotherus oli vuodesta 1908 naimisissa Vera Augusta Carlsonin kanssa.[4]

Brotherus tuli ylioppilaaksi 1889 Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta. Hän opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1901. Valmistumisen jälkeen hän toimi vuosina 1903–1909 Helsingin kauppakorkeakoulun maantieteen opettajana. Opettajantyönsä ohella Brotherus harjoitti jatko-opintoja, ja opiskeli muun muassa Leipzigissa vuosina 1904 ja 1906. Vuonna 1906 hänestä tuli filosofian lisensiaatti ja vuonna 1907 hänet promovoitiin filosofian tohtoriksi.[4][5]

Tohtorin oppiarvon saatuaan Brotherus toimi muun muassa Suomen ylioppilaskunnan puheenjohtajana (1909–1910), Nuorsuomalaisen puolueen hallituksessa (1911–1916), vuonna 1918 perustetun Kansallisen kokoomuspuolueen valtuuskunnassa (1918–1922), kauppakoulun opettajana (1915–1919) ja Suomen virallisen tietotoimiston johtajana (1919–1920). Brotheruksella oli vuosina 1902–1924 myös Helsingin yliopiston konsistorinamanuenssin virka, josta hän oli tosin eronneena jatko-opiskelunsa aikana vuosina 1903–1907. Vuonna 1924 Brotherus nimitettiin Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin professoriksi. Tässä virassa hän toimi vuoteen 1949 saakka, jolloin hänestä promovoitiin vielä Helsingin yliopiston valtiotieteen kunniatohtori. Tarton yliopiston lakitieteen kunniatohtori hänestä oli tullut jo vuonna 1932.[4][5]

Yksi Brotheruksen kiinnostuksen kohteita oli uskonnonvapauskysymys. Hän otti kantaa tähän aiheeseen muun muassa ylioppilaskunnan eri järjestöissä. Vuonna 1910 Brotherus julkaisi ylioppilaiden keskusteluseuran kirjasarjassa tutkielman Valtio ja valtiouskonto, jossa hän otti kantaa uskonnonvapauden puolesta. Valtioneuvosto kutsui Brotheruksen vuonna 1919 perustetun uskonnonvapauskomitean puheenjohtajaksi. Komitean työn tuloksena syntyi ehdotus Suomen ensimmäisestä uskonnonvapauslaista, joka hyväksyttiin eduskunnassa ja astui voimaan vuonna 1921. Brotherus jatkoi aiheen tutkimista jatko-opinnoissaan, minkä tuloksena hän julkaisi aiheesta vuonna 1923 teoksen Valtio ja kirkko. Teos käsittelee sekä uskonnonvapauskysymyksen historiaa että Suomessa säädetyn uskonnonvapauslain merkitystä.

Brotheruksen kirjoituksista käy varsin selvästi ilmi, että hän itse edusti agnostisismia. Hän katsoi Bertrand Russellin tavoin, että pyrkimys löytää todisteita kristinuskon oikeutuksesta tai jumalan olemassaolosta on mahdotonta ja siksi turhaa.[6]

• Immanuel Kants Philosophie der Geschichte. Väitöskirja. Helsingfors: Författare, 1905.
• Valtio ja valtionuskonto. Ylioppilaiden keskusteluseuran julkaisuja n:o 1. Helsingissä: Otava, 1910. Teoksen verkkoversio.
• Valtio ja kirkko: Katsaus Suomen uskontolainsäädännön kehitykseen. Sivistys ja tiede 38. Porvoo: WSOY, 1923.
• Sodanjälkeinen Eurooppa ja Kansainliitto. Porvoo: WSOY, 1930.
• Katsaus Suomen valtiollisen järjestysmuodon historialliseen kehitykseen. Porvoo: WSOY, 1945.

• Brotherus, Robert J.: K. R. Brotherus ja uskonnonvapaus. Vapaa Ajattelija, 2005, nro 6. Artikkelin verkkoversio.

• Autio, Veli-Matti: / Brotherus, Karl Robert (1880–1949). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.6.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.