Robert Boyle

Robert Boyle (iiriksi Robaird Ó Bhaoill; 25. tammikuuta 1627 – 31. joulukuuta 1691) oli brittiläinen luonnonfilosofi, kemisti ja fyysikko. Boylen ajattelu oli alkemiaan päin kääntyvää, mutta nykyään häntä arvostetaan ensimmäisenä nykyaikaisena kemistinä.

Robert Boyle
Johann Kerseboomin maalaus Robert Boylesta noin vuodelta 1689
Johann Kerseboomin maalaus Robert Boylesta noin vuodelta 1689
Henkilötiedot
Syntynyt25. tammikuuta 1627
Lismoren linna, Irlanti
Kuollut31. joulukuuta 1691
Lontoo, Englanti
ArvonimiThe Honourable
Koulutus ja ura
Instituutti Royal Society
Oppilaat Robert Hooke
Tutkimusalue Teologia, kemia ja fysiikka
Tunnetut työt Boylen laki

Boyle hylkäsi vanhat käsitykset, joiden mukaan olisi vain kolme tai neljä alkuainetta, ja päätteli niitä olevan todennäköisesti paljon enemmän, mutta hän ei maininnut yhtään esimerkkiä alkuaineesta.[1] Boyle ei keksinyt mukaansa nimettyä Boylen lakia, mutta vahvisti sen.

Elämä

Boylen isä oli menestyvä englantilainen liikemies, josta tehtiin 1620 Corkin jaarli. Boyle oli seitsemäs poika ja 14. lapsi. Hän oppi jo lapsena puhumaan ranskaa ja latinaa. Hän peri huomattavan omaisuuden, joten ei joutunut tekemään työtä. Hän ei ikinä käynyt yliopistoa, mutta kiinnostui filosofiasta ja tieteistä.

Noin 1655 Boyle asettui taloon High Streetille Oxfordissa. Häntä avusti tuolloin Robert Hooke, joka kehitti pumpun, joka osoittautui tärkeäksi kaasujen tutkimuksessa. Vuonna 1668 Boyle muutti Lontooseen Pall Mallille, jossa asui sisarensa Katherinen, Lady Ranelaghin kanssa. Boyle perusti siellä laboratorion ja tutki happojen ja emästen ominaisuuksia ja suoloja. Kun fosfori keksittiin, Boyle määritti monet sen ominaisuuksista.

Boyle muutti lähes yksin kemian kunnioitusta nauttivaksi tieteeksi. Boylea nimitettiinkin humoristisesti "Kemian isäksi ja Corkin jaarlin veljeksi." Boylella oli merkittävä joukko avustajia ja hän vaikutti muun muassa viisitoista vuotta nuoremman Isaac Newtonin työhön.

Boyle oli kiinnostunut myös uskonnoista ja kielistä. Hän liittyi myös Hudson's Bay Companyyn tutkiakseen matalien lämpötilojen vaikutusta. Hänestä tuli myöhemmin New England Companyn kuvernööri.

Lähteet
  • Laider, Meister: Physical Chemistry 3rd Edition, s. 11. Houghton Mifflin, 1999.

Viitteet
  1. John Hudson: Suurin tiede – kemian historia, s. 74. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.