Robalot

Varhaisimmat robaloiden heimoon kuuluvat fossiilit on ajoitettu liitukauden lopulle[2]. Nykyään heimoon katsotaan kuuluvaksi vain yksi suku Centropomus[1], johon kuuluu 12 lajia[3], muun muassa robalo (Centropomus undecimalis), mustarobalo (Centropomus nigrescens), pikkurobalo (Centropomus parallelus) ja tarponirobalo (Centropomus pectinatus). Aikaisemmin heimo jaettiin kahteen alaheimoon Centropominae ja Latinae, joista jälkimmäiseen kuuluivat Lates- ja Psammoperca-sukujen lajit, kuten niilinahven (Lates niloticus) ja barramundi (Lates calcalifer). Heimo oli kuitenkin parafyleettinen ja on sittemmin jaettu robaloihin (Centropomidae) ja Latidae-heimoon.[1][4]

Robalot ovat melko kookkaita kaloja, ja esimerkiksi robalo voi saavuttaa 1,3 metrin pituuden. Ruumis on muodoltaan pitkulainen. Selkäeviä on kaksi, joista erityisesti etummainen on piikikäs. Kylkiviiva jatkuu aina pyrstöevän päähän asti, ja pyrstöevä voi olla haarautunut ja pyöreäpäinen. Robalolajien silmät ovat suuret ja myös suu on kookas. Alaleuka on yläleukaa hieman pidempi. Kalojen suomut ovat suurikokoiset ja väriltään hopeanharmaat, vihertävät tai kellertävät.[2][5]

Robaloita tavataan Pohjois- ja Etelä-Amerikan atlantinpuoleisen rannikon läheisyydestä matalahkoista vesistä. Niitä tavataan sekä suolaisissa vesissä että murtoveden laguuneissa, eräitä lajeja toisinaan myös makeissa vesissä. Monien robaloiden liha on hyvänmakuista ja ne ovat tärkeitä ruokakaloja.[2][5]