Rob Pilatus

Robert Pilatuksen äiti oli saksalainen striptease-tanssija ja isä amerikkalainen sotilas. Robert oli orpo ja vietti ensimmäiset elinvuotensa orpokodissa Baijerissa, Saksassa. Hänet adoptoitiin müncheniläiseen perheeseen. Hän karkasi kotoaan 15-vuotiaana ja elätti itseään muun muassa DJ-keikoilla, tarjoilijana ja mallina. Pilatus harrasti breakdancea, ja hän oli niin hyvä, että sai kutsun kansainvälisiin breakdancing-kisoihin New Yorkiin vuonna 1984. Yökerhossa ollessaan hän tapasi toisen eurooppalaisen nuoren miehen, ranskalaisen Fabrice Morvanin, josta tuli Robertin paras ystävä. He muuttivat yhdessä Müncheniin ja unelmoivat kuuluisuudesta.

1. tammikuuta 1988 Pilatus ja Morvan saivat kutsun tuottaja Frank Farianin studiolle, ja Farian lupasi tehdä heistä kuuluisia laulajia. Parin vuoden päästä he olivatkin maailmankuuluja, mutteivät laulajia sillä tuottaja ei antanut heidän laulaa. Huhut huijauksesta voimistuivat, ja 14. marraskuuta 1990 Farian paljasti julkisuuteen tiedon, että Pilatus ja Morvan ovat vain tanssijoita. Duo joutui palauttamaan Grammy-patsaansa[1] ja kaikki syy laskettiin heidän harteilleen.

Pilatus alkoi käyttää huumeita ja yritti tehdä itsemurhan 30. marraskuuta 1991 hyppäämällä The Le Mondrian -hotellin parvekkeelta Hollywoodissa. Hän pelastui ja joutui katkaisuhoitoon.

Pilatus ja Morvan yrittivät paluuta levyllään Rob&Fab-We can get it on vuonna 1993. Duo lauloi itse levyllä. Se floppasi täydellisesti.

Pilatus masentui, alkoholisoitui ja tuli riippuvaiseksi kokaiinista. Vuosina 1995–1996 Pilatus joutui poliisin kanssa tekemisiin jäätyään kiinni autovarkauden yrittämisestä, päällekarkauksista ja väkivaltaisesta käytöksestä. Hän joutui vankilaan kolmeksi ja katkaisuhoitoon kuudeksi kuukaudeksi.

Pilatus yritti ryhdistäytyä, ja syksyllä 1997 musiikkikanava VH1 teki Milli Vanillista dokumentin Behind the Music -dokumenttisarjan avausjaksoksi. Se jäi Pilatuksen viimeiseksi haastatteluksi. Hän palasi Saksaan työskentelemään Frank Farianille.

Robert Pilatus kuoli 2. huhtikuuta 1998 alkoholin ja masennuslääkkeiden yhteisvaikutukseen.[1] Hänet löydettiin päivää myöhemmin kuolleena frankfurtilaisesta hotelli Arcadiasta. Hänet haudattiin Waldfriedhofiin, Müncheniin.