Roanoken siirtokunta

Englanti oli 1500-luvulla pieni maa oman maanosansa laitamilla. Roanoken siirtokunnan perustaminen oli Englannin ensimmäinen yritys saada jalansijaa uudella mantereella. Monet sen laivaston aluksista harjoittivat merirosvousta ja ryöstelivät etenkin Espanjan Länsi-Intiasta tulevia laivoja. Englantilaislaivojen kapteeneilla oli usein hallitsijan myöntämä kaapparikirja. Englantilaissiirtokunnan perustamista Amerikkaan alettiin suunnitella, jotta merirosvot saisivat jostain helposti tuoreita elintarvikkeita. Siirtokunnassa oli tarkoitus myös jossakin vaiheessa aloittaa Englannissa kysyttyjen raaka-aineiden, kuten sokeriruo'on ja puuvillan, viljely.[1]

Richard Hakluytin teos Tutkielma asettumisesta länteen kannusti englantilaisia valtaamaan Pohjois-Amerikan siirtomaakseen, ja Sir Walter Raleigh lähetti tutkimusretkikunnan Roanoken saarelle.[2]

Ensimmäiset siirtolaiset saapuivat Roanokeen vuonna 1585. Heille oli annettu ohjeet kohdella sikäläisiä intiaaneja kunnioittavasti, sillä he olisivat riippuvaisia näiltä saaduista elintarvikkeista, kunnes he saisivat satoa omasta takaa. Kun uudisasukkaat intiaanileirissä vierailun jälkeen havaitsivat yhden hopea-astian kadonneen, he syyttivät varkaudesta intiaaneja ja polttivat heidän satonsa. Lopuksi siirtolaisten ja intiaanien välit tulehtuivat niin pahoin, että välttääkseen nälkäkuoleman englantilaisten oli pakko palata kotimaahansa.[3]

Raleigh ei luopunut siirtokuntasuunnitelmista, vaikka ensimmäinen asutusyritys olikin mennyt mönkään. John White, joka oli käynyt jo aiemmin Roanokessa, nimitettiin uuden siirtokunnan kuvernööriksi. Vuonna 1587 hän lähti kohti saarta mukanaan toistasataa miestä, naista ja lasta. Kahden ja puolen kuukauden merimatkan jälkeen laiva saapui Roanokeen 22. heinäkuuta 1587, ja retkikunta asettui asumaan entisten asukkaiden hylkäämiin rakennuksiin.[4]

Ensimmäiset vaikeudet ilmenivät jo viikon kuluttua, jolloin taskurapuja etsimään mennyt mies löydettiin kallo murskattuna. Asialla olivat selvästi intiaanit. White antoi periksi vaatimuksille kostaa miehen kuolema, mutta siirtolaiset hyökkäsivät erehdyksissä väärän heimon kimppuun. Kun siirtolaiset saareen tuonut laiva alkoi kuukauden kuluttua tehdä lähtöä takaisin, siirtolaiset suostuttelivat Whiten lähtemään sen mukana Englantiin noutamaan elintarvikkeita ja lisää väkeä.[5]

Sana "Croatoan" löydetään puuhun kaiverrettuna siirtokunnan portilta.

Kun White saapui Lontooseen, Englannin ja Espanjan välille oli puhjennut sota ja kuningatar oli kieltänyt kaikkia laivoja lähtemästä Englannista, jotta maalla olisi riittävästi kalustoa taistelemaan espanjalaisia vastaan. Kun purjehduskielto lopulta kumottiin, siirtokuntahankkeen alkuperäisten tukijoiden kiinnostus oli laimentunut eivätkä he halunneet enää varustaa uutta retkikuntaa matkaan. Vuonna 1590 Walter Raleigh'n onnistui lopulta löytää muutama laiva, joiden kapteenit olivat halukkaita lähtemään hänen kanssaan Roanokeen.[6]

Vuoden 1590 elokuussa White vihdoin erotti Roanoken horisontissa. Yllättäen White huomasi jotain, joka saattoi olla merkki siitä, että siirtolaiset olivat yhä elossa. Lähellä kohtaa, jossa hän oli hyvästellyt siirtokunnan jäsenet, taivaalle kohosi savupatsas. Seuraavana aamuna aluksesta laskettiin kaksi laivavenettä, joista toiseen White asettui. Kun veneet olivat ehtineet puoliväliin matkaa, White näki toisen savupatsaan kauempana ja käski muuttamaan kurssia. Maihin noustuaan miehet eivät kuitenkaan löytäneet jälkeäkään siirtolaisista.[6]

Alukset siirtyivät saaren pohjoispuolelle ja laskivat ankkurin.[7] Juuri muuta merkkiä siirtolaisista ei löytynyt: yhden puun kaarnaan oli kaiverrettu sana "CRO" ja leirin portinpylvääseen sana "CROATOAN". Croatoan oli sekä läheisen saaren että siellä asuvan paikallisen intiaaniheimon nimi. Pelkästä yhdestä sanasta ei voitu päätellä olivatko siirtolaiset ehkä pakon edessä tai vapaaehtoisesti lähteneen Croatoan-saarelle, joka on nykyinen Hatteras Island – vai oliko Croatoan-heimo ehkä surmannut heidät. Siirtokunta näytti kadonneen kuin maan nielemänä.[8][9][10]

• Yleisimmän käsityksen mukaan siirtolaiset muuttivat vapaaehtoisesti tai pakon edessä intiaaniyhteisöön.[11]

• Kun Englannin kuningas Jaakko I käski perustaa siirtokunnan Chesapeaken lahdelle, englantilaiset joutuivat kosketuksiin Powhatan-nimisen päällikön kanssa. Tämä kehuskeli tulijoille, että juuri hän oli tappanut Roanoken siirtolaiset.[11]

• Jotkut uskovat, että espanjalaiset löysivät siirtokunnan, tappoivat siirtolaiset ja hävittivät kaikki jäljet sen olemassa olosta.[11]

• Yhden teorian mukaan joko asukkaat söivät toisensa tai intiaanit söivät heidät.[11]

• Kun John White lähti Englantiin, hän jätti siirtolaisille veneen. Vene oli kadonnut, kun White palasi Roanokeen. Teorian mukaan siirtolaiset olisivat yrittäneet paeta sillä Englantiin.[11]