RK 95 TP

Tarve parantaa rynnäkkökiväärin ampumaominaisuuksia ja lisätä aseen tulivoimaa käynnisti uuden version kehittämisen 1980-luvun lopulla myös Suomessa. Tavoitteena oli kehittää aseesta entistä tasapainoisempi ja monikäyttöisempi. Kokonaan uuden aseen kehittämiseen ei ryhdytty, vaan perusrakenne ja kaliiperi päätettiin pitää samana kuin rynnäkkökivääri 62:ssa.[2]

Työ annettiin 1986 Valmetille. 1987 Sako ja Valmet yhdistettiin ja lopulta kehitys tapahtui Sako-nimen alla. Sakon ehdotus uudeksi rynnäkkökivääriksi vuonna 1990 kulki nimillä RK 90 ja M90. Sen muutokset kuitenkin todettiin liian radikaaleiksi ja massatuotantoon sopimattomiksi. Nämä asiat otettiin huomioon ja seuraavaksi tuotettiin yksinkertaistetumpi versio, RK 92 (M92), joka hyväksyttiin ja josta lopulta kehitettiin RK 95 TP. [3] RK 95 TP:n näkyvin muutos suhteessa RK 92:een oli tähtäinten rakenne: takatähtäimessä luovuttiin tangenttimallista ja sen tilalle laitettiin kaksiasentoinen L-muotoinen tähtäinlevy jossa oli asetukset 150 ja 300 metrin matkoille[4].

Tärkeä uudistus 7.62 rynnäkkökivääri 95 TP:ssä on aseen rekyylin pienentäminen. Piipun suussa on suujarru, joka vähentää ampujan olkapäähän kohdistuvaa iskua. RK 95 TP käyttäytyykin sarjatulella entistä rauhallisemmin. Kiväärikranaattien ampumismahdollisuus on yksi uuden aseen perusvaatimuksista. Kranaatti asetetaan aseen piipun suuhun, ja se saa toimintaenergiansa ruutikaasuista. Yleisimmin käytettyjä ovat sirpalekranaatit. Myös panssaria läpäisevien ontelokranaattien sekä valo- ja savukranaattien käyttö on mahdollista. Kiväärikranaattien suurin ampumaetäisyys on 300–400 metriä. Sirpalekranaattien tehokas vaikutussäde on 10–20 metriä ja ontelokranaattien panssarinläpäisykyky jopa 100–200 millimetriä. [2]

RK 95 TP -rynnäkkökiväärin öljyämiseen ja puhdistukseen tarkoitettuja työkaluja (aseöljypullo, puhdistuspuikko ja öljyharja) sekä tähtäimensiirtoavain ja säilytyspussi.

RK 95 TP esittelyssä Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 2014.

RK 95 TP on varustettu Exelin valmistamalla FAL/Galil-tyyppisellä "luurankotaittoperällä" ja sillä on mahdollista ampua kiväärikranaatteja sekä käyttää äänenvaimenninta, valonvahvistinta, punapistetähtäintä ja tähtäinkaukoputkea. Rakenteellisina eroina RK 62:een verrattuna ovat jo mainittu taittoperä, tähtäinlaitteet, vaihdin, kranaatti-istukka, kaasuventtiili ja kannen kiinnitysruuvi.[5] Lisäksi siihen voi kiinnittää M16-kiinnityksellä varustetun pistimen[4]. Toisin kuin RK 62:ssa, 95 TP:n tähtäintä säädetään myös korkeussuunnassa etutähtäimestä. Aseen perän puhdistusvälinetilaa on pienennetty, ja kierteellä kiinnittyvät puhdistuspuikkojen varret eivät kolise. Uuden suujarrun ansiosta ase on RK 62:sta vakaampi ampua. Laatikon kannelle on kiristin, joka ehkäisee kannen aukeamisen iskusta ja pitää takatähtäimen paikoillaan käytössä kuluneissakin aseissa (vrt. vanhojen RK 62:n löysät kannet). Ase on aikaisempia malleja etupainoisempi.

• RK 90 (M90) oli kehitysversio, jota ei koskaan otettu tuotantoon.[3]
• RK 92 (M92) oli myös kehitysversio, joka on pitkälti samanlainen kuin millaiseksi RK 95 TP muodostui[3]. Niitä on tiettävästi olemassa 40 kappaletta, joiden sarjanumerot ovat 000–040.
• RK 95 TP (M95) on aseen varsinainen tuotantoversio, joka on käytössä Suomen puolustusvoimissa.
• M92S (Sako 92S) on siviilimyyntiin valmistettu versio RK 92:sta[3], suurimpien erojen ollessa taittoperämekanismin ja sarjatuliominaisuuden puuttuminen[6]. Aseen myöhemmissä versioissa on myös muutettu suujarru/kranaatti-istukkaa hieman paksummaksi, ja näissä myös aseen tähtäin on muunnettu vastaamaan RK 95 TP:tä (pimeätähtäimen säätö siirretty takatähtäimestä etutähtäimeen).[6]
• Kaupallisia tarkoituksia silmällä pitäen on olemassa myös 5,56×45-kaliiperinen RK 95 TP (M95).[7][8]

Alkuperäinen ajatus oli, että Suomen puolustusvoimat korvaisi RK 62 -aseet asteittain RK 95 TP -malleilla[9]. Esimerkiksi Kainuun prikaatissa sotilaspoliisit ja jääkärit käyttävät sitä, ja Kaartin jääkärirykmentin Kaartin pataljoonassa sekä Porin prikaatiin kuuluvassa Säkylän Huovinrinteen varuskunnassa kaikki varusmiehet varustetaan RK 95 -aseilla. Myös osa rauhanturvatehtävissä työskentelevistä on jo pidempään varustettu kyseisellä aseella. Aseita kuitenkin tilattiin vain yksi erä, ja niiden valmistus lopetettiin 1997[9][10][11]. Silloinen puolustusministeri on helmikuussa 2012 todennut vastauksena kirjalliseen kysymykseen, että Suomen nykyinen rynnäkkökiväärikalusto säilyy käyttökelpoisena noin vuoteen 2035 asti, ja tätä ennen – noin 2020-luvun alkupuolella – on päätettävä rynnäkkökiväärien käytön jatkamisesta tai uuden aseen hankkimisesta[12]. Turun Sanomat uutisoi 2. joulukuuta 2012, että korvaavan aseen etsintä on jo alkanut, ja että ensimmäiset joukot saattaisivat saada uusia aseita jo tällä vuosikymmenellä[10]. Sakon vuodesta 2000 omistava Beretta esitti Beretta ARX 160 -rynnäkkökivääriä Puolustusvoimille korvaavaksi aseeksi vuonna 2013[13], mutta Puolustusvoimat luopui suunnitelmista hankkia uutta asetta lähitulevaisuudessa ja päätyi sen sijaan parantamaan RK 62:n ominaisuuksia muokkaamalla aseen RK 62M -malliseksi.[14]

Helsingin Sanomat uutisoi 20. helmikuuta 2015, että RK 95 -rynnäkkökivääreihin ollaan asentamassa nopealla aikataululla lisävarustekiskot, jotta niihin voidaan asentaa esimerkiksi punapistetähtäimiä tai valonvahvistimia. Uutisessa jalkaväen tarkastaja Jukka Valkeajärvi kommentoi, että tavoitteena on hankkia muutaman vuoden sisällä kaikkiin RK 95 -aseisiin optiset tähtäimet.[15]

SAKOn tehtaalta uskotaan olevan kadoksissa 17 rynnäkkökivääriä vuodelta 1995.[16]

• AK-47
• RK 62
• IMI Galil
• AK-74
• AK-12
• Beretta ARX 160

• Salo, Pauli: Rynnäkkökivääri 7,62x39. 2. painos. Omakustanne, 2008. ISBN 978-952-92-1328-3.