Ritariperhonen
Ritariperhonen (Papilio machaon) on apollo- ja ritariperhosten (Papilionidae) heimoon kuuluva päiväperhoslaji. Se on yksi Suomen suurimmista päiväperhosista.
Ritariperhonen | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
Heimo: | Ritariperhoset Papilionidae |
Alaheimo: | Ritariperhoset Papilioninae |
Tribus: | Papilionini |
Suku: | Ritarit Papilio |
Laji: | machaon |
Kaksiosainen nimi | |
Papilio machaon |
|
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Ritariperhosen siipien kärkiväli on 7,6–9,3 cm. Yläpuolelta se on pääasiassa keltaisen ja mustan kirjava. Takasiivissä on myös sinistä ja punaiset täplät. Pitkät kapeat kannukset takaosassa ovat ritariperhoselle ja sen lähisukulaisille tunnusomaiset.
Kotelovaiheessa ritariperhonen näyttää käpristyneeltä lehdeltä.
- Ritariperhosen toukka
- ♂
- ♂ △
- ♀
Levinneisyys
Ritariperhosen levinneisyysalue on huomattavan laaja. Se kattaa suuren osan Eurooppaa ja Aasiaa. Lisäksi ritariperhosta tavataan Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Amerikan länsi- ja keskiosissa. Suomessa sitä esiintyy koko maassa pohjoisimpaan Lappiin asti.[1]
Elinympäristö ja ravinto
Ritariperhosta tavataan vuoristoisilla alueilla ja rannikkoseuduilla. Sen tyypillisimpiä elinympäristöjä ovat kosteikot, kukkaniityt, metsänreunat ja suot.
Aikuinen ritariperhonen käyttää ravinnokseen mettä. Toukkavaiheessa ritariperhosen on syötävä runsaasti sarjakukkaiskasveja, kuten karhunputkea, kerätäkseen kylliksi energiaa nahanlisäystä varten ja lopullista muodonmuutosta varten.
Lisääntyminen
Naaras munii munansa erilaisten sarjakukkaisten tuoreimmille lehdille, etenkin luhtasuoputkelle ja karhunputkelle. Ritariperhosen munat ovat vaaleanvihreitä, sileitä ja läpimitaltaan noin 1 mm. Lajin toukka on täysikasvuisena vihreä ja siinä on mustaoransseja kuvioita.
Aikuinen ritariperhonen käyttää ravinnokseen mettä. Toukkavaiheessa ritariperhosen on syötävä runsaasti sarjakukkaiskasveja (Apiaceae) esim. karhunputkea kerätäkseen kylliksi energiaa nahanluonteja ja lopullista muodonmuutosta varten. Lyhyillä, vahvoilla leuoillaan se jauhaa ravintokasvin lehtiä useiden päivien ajan miltei tauotta. Nautittu kasviaines sisältää myrkyllisiä yhdisteitä, jotka kerääntyvät toukan ruumiiseen ja suojaavat sitä linnuilta ja muilta pedoilta.
Lähteet
- Lauri Kaila, Marko Mutanen: Ritariperhonen – Papilio machaon Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 8.1.2023.
Aiheesta muualla
- Pertti Pakkanen: Ritariperhonen. Suomen Perhostutkijain Seura.
- LuontoPortti: Ritariperhonen (Papilio machaon)
- Suomen Perhoset: Ritariperhonen
- Iltalehti: Ritariperhonen (Papilio machaon) (Arkistoitu – Internet Archive)
- UniProt, Taxonomy: Papilio machaon (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Papilio machaon, the Old world swallowtail (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Papilio machaon (englanniksi)