Ritarinkannukset

Ritarinkannukset (Delphinium) on leinikkikasvien (Ranunculaceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Maailmanlaajuisesti sukuun kuuluvia lajeja on noin 350. Suvun lajeista on muodostettu koristekasvikäyttöön erilaisia risteymiä sekä lajiryhmiä, joista käytetään nimeä jaloritarinkannus (Delphinium Belladonna-, Elatum- ja Pacific-Ryhmät) tai ruusuritarinkannus (Delphinium Ruysii-Ryhmä). Ritarinkannukset ovat kaikilta osiltaan myrkyllisiä sisältäen alkaloideja, kuten delfiniiniä (C33H45NO9, CAS-numero 561-07-9) ja ajasiinia (ajacine, C34H48N2O9, CAS-numero 509-17-1).

Ritarinkannukset
Isoritarinkannus (Delphinium elatum)
Isoritarinkannus (Delphinium elatum)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Ritarinkannukset Delphinium
L.
Katso myös

  Ritarinkannukset Wikispeciesissä
  Ritarinkannukset Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

Isoritarinkannus (Delphinium elatum) ja jaloritarinkannukset ovat noin 2 metriä korkeita. Kukinnot ovat sinisiä, valkoisia tai roosanvärisiä.

Levinneisyys ja historia

Kiinanritarinkannusta (Delphinium grandiflorum) tavataan luonnonvaraisena Etelä-Siperiassa ja Länsi-Kiinassa. Sitä on myös viljelty ympäri Eurooppaa 1700-luvulta lähtien. Isoritarinkannus löydettiin Siperiasta 1600-luvulla. Jaloritarinkannusten ensimmäiset risteymät syntyivät Englannissa 1800-luvulla.

Elinympäristö

Ritarinkannukset menestyvät auringossa. Ne tarvitsevat kuohkean, syvämultaisen ja hyvin ravitun maan.[1]

Lajeja
  • aunenritarinkannus (Delphinium triste)
  • idänkukonkannus (Delphinium hispanicum, syn. Consolida orientalis)
  • intianritarinkannus (Delphinium cashmerianum)
  • isoritarinkannus eli korkearitarinkannus (Delphinium elatum)
  • karvasritarinkannus (Delphinium staphisagria, syn. Staphisagria macrosperma)
  • kaunoritarinkannus (Delphinium formosum)
  • kelloritarinkannus (Delphinium brunonianum)
  • keltaritarinkannus (Delphinium semibarbatum)
  • kiinanritarinkannus (Delphinium grandiflorum)
  • kääpiöritarinkannus (Delphinium tatsienense)
  • preeriaritarinkannus (Delphinium virescens)
  • punaritarinkannus (Delphinium nudicaule)
  • rikkakukonkannus (Delphinium consolida, syn. Consolida regalis)
  • siloritarinkannus (Delphinium giraldii)
  • siperianritarinkannus (Delphinium cheilanthum)
  • tarhakukonkannus (Delphinium ajacis, syn. Consolida ajacis)
  • tuliritarinkannus (Delphinium cardinale)
  • virginianritarinkannus (Delphinium exaltatum)

Lähteet
  1. ”Ritarinkannukset”, Piha ja puutarha, Kukoistavat perennat, s. 104–105. Porvoo: Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-30991-9.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.