Risto Jurva

Risto Sakari Jurva (1. heinäkuuta 1888 Vaasa – 8. joulukuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen tiedemies, joka toimi Merentutkimuslaitoksen johtajana 1947–1953.

Risto Jurva vuonna 1938.

Jurvan vanhemmat olivat kamreeri Olof Kristian Jurva ja Anna Kristina Hällberg. Jurva toimi Ilmatieteellisessä keskuslaitoksessa assistenttina ja amanuenssina 1908–1911. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1918 ja seuraavana vuonna hänestä tuli Merentutkimuslaitoksen assistentti. Laitoksen jääosaston vt. talassologina hän toimi useaan eri otteeseen 1924–1939. Jurva valmistui filosofian lisensiaatiksi 1937 ja väitteli tohtoriksi 1938 tutkielmalla Über die Eisverhältnisse des Baltischen Meeres an der Küsten Finnlands. Jääoaston vakinaiseksi talassologiksi hänet nimitettiin 1940 ja sitten koko Merentutkimuslaitoksen johtajaksi ja professoriksi 1947.

Jurvaa pidettiin Itämeren jääolojen asiantuntijana. Hän toimi Helsingin yliopiston seismisen aseman hoitajana ajoittain 1924–1928 ja vakinaisesti vuodesta 1929 sekä aseman valvojana vuodesta 1946. Jurva oli Helsingin yliopiston geofysiikan dosentti vuodesta 1938. Hän toimi 1926–1946 Geofyysillisen seuran ensimmäisenä sihteerinä ja puheenjohtajana vuodesta 1947. Vuodesta 1946 alkaen hän oli myös Maantieteellisen seuran sihteeri ja Fennica- ja Acta Geographica -sarjojen toimittaja sekä Terran päätoimittaja. Väitöskirjan ohella Jurva julkaisi useita muita tutkimuksia, jo vuonna 1912 meteorologian alaan kuuluvan tutkimuksen Säätila hallaöinä Suomessa 1892–94, joka oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Väitöskirjaansa täydentävän arvokkaan karttateoksen hän julkaisi 1937.

Jurvan puoliso vuodesta 1949 oli Anni Maria Siimes, toimittaja Yrjö Kauhasen leski.