Risto Harju

Harjun taiteellisella johdolla suunniteltiin hyvinkin erilaisia toimeksiantoja: asuntoja, virastoja, toimitiloja, urheiluhalleja, kouluja, kirjastoja, vanhainkoteja ja päiväkoteja sekä kioski- ja ravintolatiloja.[7] Lisäksi toimisto suunnitteli tilamuutoksia, saneerauksia ja sisustuksia.[8][9] Toimistossa tehtiin myös jonkin verran asemakaavasuunnittelua[10]. Esimerkiksi Knuutilanrannan suunnittelusta tuli arkkitehtuurikilpailun voitto[11]. Joitakin teollisuusprojektejakin tehtiin, kuten Alvar Aallon suunnitteleman Toppilan sellutehtaan laajennus[12]. Harjun kiinnostus ulottui paitsi rakennusten yleisiin linjoihin, myös yksityiskohtiin – hän esimerkiksi vieraili henkilökohtaisesti taiteilijoiden studioissa ostamassa kohteisiinsa sopivaa taidetta.[13]

1960-luvulla Harjun tärkein työpari oli arkkitehti Kari Karjalainen. Karjalaisen kanssa syntyi useita edistyksellisiä ja omaleimaisia asuinrakennuksia, kuten pientalotyyppi HK, Haulitien rivitalot ja Itäkangastien ja Kaarretien kerrostalot, sekä Oulaisten kaupunginkirjasto.[14][15][16] Haulitien kohteen toimisto sai arkkitehtuurikilpailuvoiton perusteella ehdotuksella ”Meit oli poikia raitilla viis”.[17] Oulun ulkopuolella osallistuttiin esimerkiksi Valkeakosken hallinto- ja kulttuurikeskuksen suunnittelukilpailuun[18].

1970-luvulla Arkkitehtuuritoimisto Risto Harju Ky:ssä työskenteli enimmillään yli 20 henkilöä.[1] Näin sillä oli resursseja isoihin, Linnanmaan ylioppilaskylän kaltaisiin hankkeisiin, jotka tuohon aikaan piirrettiin käsin ja vaativat siksi paljon työvoimaa.[19]

Harjun toimistolla oli merkittävä rooli nuorten arkkitehtien käytännön kouluttajana. Monet tunnetut pohjoissuomalaiset arkkitehdit työskentelivät uransa alussa Harjun toimistossa.[1] Lahjakkaimmat harjoittelijat saivat myös vastuuta. Esimerkiksi sittemmin kuuluisuuteen noussut Heikki Taskinen sai toimia vastuuarkkitehtina Oulun Puhelimen toimitilojen suunnittelussa ja Raksilan uimahalli -projektin alkuvaiheessa.[20][21] Muista harjoittelijoista mainittakoon arkkitehti Pekka Lukkaroinen[22]. Käytännön ohjaustyön lisäksi Harju teki myös varsinaista opetustyötä Oulun yliopiston Arkkitehtiosaston talonrakennusopin ja arkkitehtuurin assistenttina lähes kymmenen vuoden ajan.[1]

Vuonna 1984 toimiston nimi muuttui Arkkitehtitoimisto Harju Oy:ksi[23]. Pääarkkitehti Harjun toiminta jatkui aktiivisena 1990-luvulle saakka[1]. Toimiston viimeiset projektit valmistuivat 2000-luvun puolella. Ne olivat yhtä monipuolisia kuin toimiston alkutaipaleella: Värttöön suunniteltiin ala-aste ja päiväkoti, Talvikankaalle kaupunkipientaloja, Myllyojan terveysasemaa laajennettiin ja Hankkijan tiilifunkkisrakennus saneerattiin Oulun kaupunginarkistoa varten.[24][25][26] Useissa toimiston myöhäistöissä, kuten Kuopio-hallissa, vastuuarkkitehtina toimi hänen poikansa, arkkitehti Pekka Harju[4]. Toimiston liiketoiminta lakkasi lopullisesti Harjun kuolinvuonna 2015[23].

Harju tunnettiin hyvänä liike- ja seuramiehenä.[1][27] Hän vieraili mielellään suunnittelemissaan kohteissa, kuten taloyhtiöiden juhlissa.[28]

Risto Harjulla oli Oulussa muotiarkkitehdin asema 1960- ja 1970-luvuilla. Hänen toimistonsa tyylin katsotaan olevan linjakasta ja edustavan ajan modernia henkeä.[29] Erityisen arvostettuja kohteita ovat ajan ikoneina pidetyt Nallikarin rantapaviljonki ja pientalot.[30][31] Tuiraan suunniteltuja kerrostaloja pidetään malliesimerkkinä 1960-luvun kokeilevasta asuinrakentamisesta[32].

Harjun toimiston 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun asuntosuunnittelu edustaa pääpiirteiltään Bauhaus-vaikutteista funktionalismia.[33][34] Monissa myöhemmissä 1970-luvun rakennuksissa, kuten Oulun yliopiston ylioppilaskylässä, on strukturalismin ja rationalismin piirteitä.[35][36]

Raksilan uimahalli on nostettu esimerkiksi ns. miesiläisestä konstruktivismista, joka on saanut vaikutteita arkkitehti Ludwig Mies van der Rohen ajatuksista koskien kollektiivista, modulaarista ja avointa tilasuunnittelua.[37] Avoimen tilasuunnittelun idea kulminoituu arkkitehtonisessa näkymässä, joka avautuu hallin yläkahvilan eli alkuperäisen sisääntuloaulan ikkunoista: kaikki allastilat voi nähdä yhdellä silmäyksellä. Vaikuttava näkymä on omiaan luomaan urheilujuhlan tuntua ja on syöpynyt pysyvästi monien hallin käyttäjien mieliin rakennuksen 50-vuotisen historian aikana.[38]

Harjun toimisto tunnetaankin parhaiten tyylipuhtaan modernistisista töistään. Tyyliä luonnehtii ajalle ominaisen uuden rakennustekniikan hyödyntäminen, urbaanisuus, järkiperäisyys, järjestelmällisyys, modulaarisuus, geometrisuus, vähäeleisyys, sekä perusmateriaalien ja rakenteiden korostus. Ikkuna-aukotuksen suunnittelu ja luonnonvalon käyttö on erityisen hienostunutta.[39][40]

Kaiken kaikkiaan Harjun toimisto sovelsi melko monipuolista modernistista tyylipalettia, joka pohjautuu 1960-luvun suunnitteluihanteisiin[32]. Funktionalismin, konstruktivismin ja minimalismin lisäksi aikakauden estetiikkaan kuului erottamattomasti japanismi[41], jonka vaikutus näkyy selvimmin Harjun toimiston pientaloissa ja Nallikarin rantapaviljongissa. Japanistista on tuon ajan rakennusten pienimittakaavaisuus, keveys, hienovarainen suhde maisemaan, väliseinien muunneltavuus ja etenkin puurakenteiden näkyvyys[42].

Alunperin Nallikarin rantapaviljonki suunniteltiin leirintäalueen kahvila- ja ravintolarakennukseksi, jossa oli myös yleiset suihku- ja pukuhuonetilat. Kohde on suunniteltu ja sijoitettu siten, että rakennusmassa peittää mahdollisimman vähän rantamaisemaa. Pilari-palkkirakenne mahdollistaa sen, että seinät ovat pääosin lasia ja ravintolasta on esteetön näkymä rannalle ja merelle, samoin kuin rakennusta ympäröiviltä katetuilta kuisteilta. Puumateriaalin käyttö on näkyvää niin kantavissa rakenteissa kuin seinäverhouksessa ja sisustuksessa.[43] Kaiken kaikkiaan rakennus on elegantti ja sopii harvinaisen hyvin ympäristöönsä[44].

1960-luvun lopun ja 1970-luvun rakennuksissa on usein ajalle ominainen väriohjelma,[45] joka on saanut vaikutteita konstruktivistisen kuvataiteen värinkäytöstä[46]. Väriohjelma perustuu yhden tai useamman sinisen, vihreän, keltaisen, ruskean tai punaisen tehostevärin käytölle julkisivussa, parvekkeissa, pihan kalusteissa sekä sisustuksessa. Onnistuneena esimerkkinä toimiston rohkeasta mutta kuitenkin hienostuneesta värienkäytöstä pidetään Kaukovainion kerrostaloja ja As. Oy Hiirosharjua, jonka julkisivu ja pihapiiri on saneerattu alkuperäisen värisuunnitelman arvot huomioiden.[47][48] Hieno, ennallistettu esimerkki Harjun värinkäytöstä sisätiloissa on Nallikarin rantapaviljonki, jonka puurakenteet on käsitelty alkuperäisen värisuunnitelman mukaisilla kirkkaanpunaisen, tummansinisen ja valkoisen sävyillä.[49]

Vaikka Harjun toimiston tyyli oli eetokseltaan 1960-lukulaista, reagoitiin toimistossa myös arkkitehtuurin tyylivirtauksiin. 1980-luvun mittaan toimiston töissä on havaittavissa tiukan rationalistisen linjan pehmenemistä ja niin kutsutun Oulun koulun vaikutteita. Toimiston värikylläinen modernismi sai leikkisiäkin sävyjä Johteenpookissa, Oulun purjehdusseuran ja Oulun merenkävijäin telakkasäätiön vapaa-ajankeskuksessa. Purjehdushenkisen rakennuksen pystylaudoitetut seinät ovat siniset, katto valkoinen ja merimerkki pookia muistuttavassa tornissa on vinoon asetettuja ikkunoita. Hietasaareen suunniteltu kohde on valittu Oulun koulun arvokohteiden joukkoon.[50]

Harjun toimiston tyylissä on nähty myös kritiikin aihetta. Toimiston suosimat edistykselliset rakenneratkaisut eivät olleet käytännössä koeteltuja ja osaa niistä on jouduttu sittemmin korjaamaan.[51][52] Myöskin dialogi kohdetta ympäröivän, vanhemman rakennuskannan kanssa jäi toisinaan vähäiseksi[53]. Lisäksi joidenkin kohteiden askeettista, teollista ulkonäköä on pidetty turhan ankarana ja kantikkaana "neuvostoarkkitehtuurina". Näissä kohteissa arkkitehtuurin hienoudet, kuten toimiva pohjaratkaisu ja tilojen avautuminen ympäröivään maisemaan, paljastuu vasta kun astuu sisään rakennukseen.[54][55]

Nallikarin rantapaviljongin lisäksi Harjun toimisto suunnitteli Ouluun monia oman aikansa merkittäviä julkisia rakennuksia, kuten Rata-aukion Poliisi- ja oikeustalon arkkitehtuurikilpailuvoiton tuloksena[1]. Suurelle yleisölle tutuimpia kohteita ovat kuitenkin suuret urheilu-  ja tapahtuma-areenat: Raksilan uimahalli, Oulu- ja Kuopio-halli. Harjulla oli erityistä paloa urheilurakennusten suunnitteluun, koska hän oli taustaltaan urheilija, liikuntaneuvoja ja uimaseura-aktiivi. Hän teki arkkitehdin diplomityönsä Raksilan liikuntapuistosta, jonne Raksilan uimahalli ja Ouluhalli sittemmin valmistuivat  toistensa naapuriin.[56]

Oulun uimahalli eli Raksilan uimahalli oli valmistuessaan yksi Suomen nykyaikaisimmista uimahalleista. Se esiteltiin Arkkitehti-lehdessä 8/1975.[57] Ensimmäisenä 50 metrin hallina siitä tuli esikuva esimerkiksi Espoonlahden uimahallin suunnittelulle[58]. Raksilan uimahalli on ollut pitkään Oulun suosituin urheilupaikka jopa 620 000 vuotuisella kävijällään, mikä teki siitä Suomen toiseksi vilkkaimman uimahallin Helsingin Mäkelänrinteen jälkeen[59][60].

Ouluhalli oli toimiston teknisesti innovatiivisimpia hankkeita. Sen kalotinmallinen kupoli toteutettiin puupilari-palkkirakenteilla, jotka suunniteltiin varta vasten rakennusta ajatellen insinöörin diplomityönä.[61] Kuopio-hallissa tekniikka oli sen sijaan aivan toinen: rakennuksen veistoksellinen muoto toteutettiin teräksisillä avaruusristikoilla, jotka on perustettu teräsbetonisten paaluanturoiden, esijännitettyjen palkkien ja tuulipilarien varaan[62].

Oulu-hallin kupolin puhdas, yksinkertaisen kaunis geometrinen muoto korostuu hallin jalustaa vasten, jolle Harjun toimisto antoi kontrastiksi betonibrutalistisen ilmeen. Rakennusta pidetäänkin onnistuneena esimerkkinä puuhallista, joka on valtavasta koostaan huolimatta siro ja ympäristöönsä sopiva.[63]

Alunperin Ouluhalli suunniteltiin urheilukäyttöön mutta sen poikkeuksellinen koko teki siitä pian Pohjois-Suomen merkittävimmän suurtapahtuma-areenan[64]. Rakennuksesta on tullut myös yksi Oulun tunnetuimmista maamerkeistä[65].

Tämän teosluettelon tarkoitus ei ole olla kattava listaus Harjun toimiston kaikista aikaansaannoksista. Listaukseen on valittu vain ne kohteet, joilla on todettu olevan rakennustaiteellista tai historiallista merkitystä tai jotka edustavat erityisen hyvin Harjun toimiston työtä eri vaiheissaan.

• Oulun Puhelin, Torikatu 18 – 1970-1971[66]
• Oulun uimahalli, Raksila – 1974, laaj. 1987-1988[67]
• POHTO Campus, Hietasaari – 1974
• Nallikarin kahvila-ravintola (Nallikarin rantapaviljonki), Hietasaari – 1975, laaj. 1983[68]
• Rajakylän koulu – 1978
• Ouluhalli, Raksila – 1986[64]
• Oulun oikeus- ja poliisitalo, Raksila – 1988 (purku 2023)[1][69]
• Keskustan palvelutalo
• Johteenpooki, Hietasaari – 1991[50]
• Tuirankartano (nyk. Tuiran hyvinvointikeskus) – 1998[70]

• As. Oy Itäkangastie 8 ja As. Oy Kaarretie 13, Tuira – 1966-1967[71]
• Pientalo Liisanmäki, Heikkilänkangas – 1966-1968[72]
• As. Oy Haulitien rivitalot, Kaukovainio – 1967[17]
• Pientalotyyppi HK 100/120m², Pyykösjärvi – 1969[14][73]
• Suvela-Ylikartanon paritalo, Vasankangas – 1969[74]
• Villa Harju, Hailuoto – 1969[1]
• Kaukovainion kerrostalot, Kaukovainio – 1971-1973[75][76]
• Koskenniskan kerrostalot, Myllytulli – 1972-1974[54]
• Lehtoranta 12, Lehtoranta – 1973[77]
• Pientalo Harju, Pyykösjärvi – 1973[78]
• Linnanmaan ylioppilaskylä – 1975-1981[79]
• As. Oy Niittyapila, Niittyaro – 1976[80]

• Oulaisten kirjasto – 1969[16]
• Hotelli Kajanus, Kajaani – 1986[81]
• Kuopio-halli – 1992[4]
• Koivu ja Tähti -kulttuurikeskus, Muhos – 1997[82]

• Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkki 1992 (Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n ehdotuksesta)[1]

• 1973, Pientalo Harju, Oulu. Arkkitehtiuutiset. www.safa.fi. Suomen Arkkitehtiliitto SAFA. Luettu 5.12.2015.
• Ahonen, Raimo & Pesonen, Jussi et al.: Lukkaroinen arkkitehdit: Ensimmäiset 40 vuotta. Lukkaroinen Arkkitehdit Oy, 2020. ISBN 978-952-94-2886-1.
• Alatarvas, Mikko: Linnanmaan PSOASin opiskelija-asuntoloiden rakennushistoriaselvitys, tornitalot. Oulun ammattikorkeakoulu, 2020. Teoksen verkkoversio.
• Arvokkaita alueita Oulussa 2015. Keskeinen kaupunkialue. Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut, Oulun kaupunki, 2015. Teoksen verkkoversio.
• Asemakaavan muutos 5.11.2021 (Kirkkokatu 48 ja Torikatu 49). Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut, Oulun kaupunki, 2021.
• Ervasti, Antti: Tyh­jyyt­tään am­mot­ta­va oikeus- ja po­lii­si­ta­lo alkaa kadota ka­tu­ku­vas­ta ke­sä­kuus­sa – Ra­ta-au­kiol­la si­jait­se­va talo hy­lät­tiin si­sä­il­ma­on­gel­mien vuoksi. Kaleva, 10.5.2023.
• Espoonlahden uimahalli. RHS 2020. Arkkitehtitoimisto Okulus, 2020. Teoksen verkkoversio.
• Hakala, Tanja: Asuntonäyttöön ihan vitsillä! Tiilitalo vuodelta 1975 lumosi arkkitehti Paula Kourin: ”Tämä on perheemme loppuelämän koti”. Meillä kotona, 14.10.2019. Viitattu 21.4.2023.
• Kaukovainio - Metsälähiön moderni rakennusperintö, Rakennuskannan ja viheralueiden inventointi 2010-11. Oulun kaupungin rakennussuojelutyöryhmä. Oulun kaupunkisuunnittelu, 2011. Teoksen verkkoversio.
• Kilponen, Anna: Betonin karua estetiikkaa. Arkkitehtuurimuseon 1960-luvun suomalaista arkkitehtuuria esittelevä näyttely vierailee Oulussa. Kaleva, 27.1.2017.
• Klubitalon rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy. Oulun Suomalainen klubi & Oulun kaupunki, 2006. Teoksen verkkoversio.
• Kosunen, Reetta: Kajaanin kulttuurirastit – Moodle-kurssi matkailunopiskelijoille. Kajaanin ammattikorkeakoulu, 2012. Teoksen verkkoversio.
• Kunnan- ja kauppalantalot. Kunnan- ja kauppalantaloista järjestetyt arkkitehtuurikilpailut. Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 9.5.2023.
• Kunnas, Jouko: Kau­pun­ki­pien­ta­lo­ja kau­pun­gin lai­dal­la. As Oy Oulun Villa Vanamo, Huurrekuja 2, Oulu. YIT Rakennus Oy, Arkkitehtitoimisto Risto Harju. Kaleva, 22.12.2003. Viitattu 19.4.2023.
• Kunnas, Jouko: Pikku-Moskovassa asutaan tilavasti. As Oy Koskenniska, Myllytulli, Oulu. Arkkitehtitoimisto Risto Harju Oy. 1972. Kaleva, 17.8.2003. Viitattu 28.4.2023.
• Kunnas, Jouko: Päi­väl­lä ala­ker­ras­sa, yöllä ylä­ker­ras­sa. Asunto Oy Oulun Villa Viola, Huurrekuja 1, Talvikangas. YIT Rakennus Oy, Arkkitehtitoimisto Harju Oy. Kaleva, 14.4.2006. Viitattu 9.5.2023.
• Kunnas, Jouko: Siipipeilintien harmaavarpunen. YIT-Rakennus Oy, Arkkitehtitoimisto Harju Oy: Asunto Oy Oulun Joutsenpeili, Siipipeilintie 12, Kaakkuri, Oulu. Kaleva, 4.8.2002. Viitattu 9.5.2023.
• Kuokkanen, Petteri: Kuopio-hallin yläpohjan ja seinärakenteiden rakennusfysikaalinen tarkastelu ja korjausvaihtoehdot. Savonia ammattikorkeakoulu, 2011. Teoksen verkkoversio.
• Kuopio-halli. Arkkitehtuuriopas – Savo. Suomen Arkkitehtiliitto SAFA. Viitattu 14.4.2023.
• Lauri, Jarkko: Onnellisten ihmisten arkkitehti Risto Harju. Hallaus, 2014. Viitattu 17.4.2023.
• Lauri, Jarkko: Sininen talo harjulla: As. Oy Hiirosharjun rakennushistoriaa ja varhaisia vaiheita vv. 1971–1991. As. Oy Hiirosharju, 2022. ISBN 978–952-94-6299-5. Teoksen verkkoversio.
• Moilanen, Nina: Kortepohjan asuma-alue: Inventointiraportti 2021. Keski-Suomen museo, 2021. Teoksen verkkoversio.
• Mäkiniemi, Kaisa: Pohjois-Pohjanmaan kirkonkylien muuttuva kulttuuriympäristö: Pohjoispohjalaiset kirkonkylät muutosten kuvaajina. Rantsila, Kärsämäki, Tyrnävä ja Haapavesi. Oulun yliopisto, 2012. ISBN 978-951-42-9792-2. Teoksen verkkoversio.
• NCC Puolimatka: Vuosikertomus 1998. NCC Puolimatka Oy. Teoksen verkkoversio.
• Oulun koulun kohteet – Inventointi Oulun koulun arkkitehtuurin kohteista Oulussa 2020. Oulun kaupungin kulttuuriympäristötyöryhmä. Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut, Oulun kaupunki, 2020. Teoksen verkkoversio.
• Oulun Osuuspankki: Rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto Laatio. Oulun kaupunki, 2020. Teoksen verkkoversio.
• Oulun uimahalli, Oulu, Raksila: Rakennuksen ominaispiirteiden selvitys. Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy, 2019. Teoksen verkkoversio.
• Oulun uimahalli. Arkkitehti, 8/1975, s. 18-24.
• Ouluhallin peruskorjauksen ja laajennuksen hankeselvitys. Oulun kaupunki, 2017. Teoksen verkkoversio.
• Pohjamo, Ulla: Esikaupunki moniäänisenä kulttuuriperintönä – Oulun Hietasaari. Jyväskylän yliopisto, 2014. Teoksen verkkoversio.
• Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 – Oulu. Pohjois-Pohjanmaan liitto, 2015. Teoksen verkkoversio.
• Pohjola, Tuija & Lindén Suvi: Rak­si­lan ui­ma­hal­lin kä­vi­jä­mää­rät ovat Suomen toi­sek­si kor­keim­mat – ui­ma­hal­li on monille meistä mie­lui­sin si­sä­lii­kun­ta­paik­ka. Kaleva, 26.6.2022. Viitattu 28.4.2023.
• Prosenttitaide Oulussa. Prosenttitaidegalleria. Kuivasrannan päiväkoti, Myllyojan terveysasema, Oulun kaupunginarkisto, Värtön ala-aste ja päiväkoti. Oulun taidemuseo, Oulun kaupunki. prosenttitaide.ouka.fi. Viitattu 3.5.2023.
• Rintala, Mirja: Raksilan maamerkkiä laajennetaan 20 miljoonalla – julkisivu hyödyntää pohjoisen perhosen muotoja. Ilta-Sanomat, 3.10.2018. Viitattu 28.4.2023.
• Risto Harju Ky voitti Knuutilanrannan arkkitehtikilpailun. Liitto, 20.5.1982, s. 6.
• Salonen, Kari & Keronen, Asko & Lod, Timo: Puuhallin suunnittelu. Esisuunnittelu ja arkkitehtoniset valinnat. Puuinfo oy, 2009. Teoksen verkkoversio.
• Takala, Timo: Arkkitehdit kaupunkisuunnittelijoina Pohjois-Suomessa 1965-2015. Arkkitehtiasema Oy, 2016. Teoksen verkkoversio.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Risto Harju Wikimedia Commonsissa

• Liikunnanopettajasta tuli palkittu arkkitehti, muistokirjoitus Kalevassa 25.10.2015.
• Lauri, Jarkko: Sininen talo harjulla: As. Oy Hiirosharjun rakennushistoriaa ja varhaisia vaiheita vv. 1971–1991. ISBN 978–952-94-6299-5.