Risto Björlin

Björlinin ensimmäinen painiseura oli Vaasan Toverit. Hän saavutti ensimmäisen SM-mitalinsa vuonna 1962, jolloin hän sijoittui 52-kiloisten sarjassa hopealle Reino Salimäen jälkeen. Seuraavana vuonna hän edusti Vaasan Voima-Veikkoja, voitti Suomen-mestaruuden ja paini neljä ottelua Hälsingborgin MM-kilpailuissa.[4] Tokion 1964 olympialaisten edustuspaikasta hän kilpaili Salimäen kanssa ja voitti tämän toisessa katsastusottelussa pistein 7–0 ensimmäisen ottelun päätyttyä tasan. Tokiossa hän sai vastaansa kaksi kovaa vastustajaa, Italian Ignazio Fabran ja Länsi-Saksan Rolf Lacourin, ja hävisi molemmille.[5]

Björlin siirtyi sarjaa ylemmäksi 57-kiloisiin vuonna 1965. Tässä sarjassa hän pysyikin pitkään, vaikka loppuaikoina se tiesi kovaa laihduttamista ennen punnitusta.[5] Kuortaneelle muuton myötä hän siirtyi edustamaan Kuortaneen Kuntoa.[6] Vuonna 1966 Björlin voitti ensimmäisen Pohjoismaiden-mestaruutensa ja sijoittui Essenin EM-kilpailuissa neljänneksi.[7] Vuonna 1967 hän uusi Pohjoismaiden-mestaruutensa[8] ja sijoittui kärkikuusikkoon Bukarestin MM-kilpailuissa.[7][8] Vuonna 1968 hän voitti kolmannen kerran PM-kultaa [8] ja saavutti pronssia Västeråsin EM-kilpailuissa.[7][8] Méxicon olympialaisissa hän voitti selätyksellä Guatemalan J. Raxon Tubacin (ajassa 4.38) ja Puolan Józef Lipieńin (ajassa 9.00), mutta hävisi pisteillä Jugoslavian Karlo Covicille ja kultaa lopulta voittaneelle Unkarin János Vargalle sijoittuen kahdeksanneksi.[7][9]

Vuoden 1969 MM-kilpailuissa Mar del Platassa Björlin karsiutui kolmen ottelun jälkeen,[7] mutta PM-kilpailuissa hän voitti jälleen kultaa.[8] Modenan EM-kilpailut olivat tavallista heikompitasoiset, koska Itäblokin maat lähtivät kisoista pois lippukiistan vuoksi. Björlin otti kisoissa kaksi selkä- ja kaksi työvoittoa, mikä riitti voittamaan kultamitalin ennen Jugoslavian Covicia ja Italian Giuseppe Bognannia.[7]

Itä-Berliinin EM-kilpailuissa 1970 Björlin ei menestynyt,[10] mutta samana vuonna hän voitti Pohjoismaiden-mestaruuden[8] ja sijoittui Edmontonin MM-kilpailuissa kuuden parhaan joukkoon.[10] Sofian EM-kilpailuihin 1971 valittiin Björlinin sijasta nouseva tähti Pertti Ukkola. Katowicen EM-kilpailuissa 1972 Björlin voitti Bulgarian Hristo Traikovin, mutta Traikov voitti lopulta kultaa, ja Björlin sijoittui viidenneksi. SM-kilpailuissa Björlin hävisi Ukkolalle, mutta tuli valituksi Münchenin olympialaisiin 57-kiloisten sarjaan, kun taas Ukkola joutui laihduttamaan 52-kiloisiin.[10]

Münchenin olympialaisissa Björlin joutui viime hetkiin saakka tekemään kovasti töitä päästäkseen punnituksessa alle säädetyn 57 kilon painorajan.[2] Painimatolla hän aloitti urakkansa selättämällä Tanskan Jørn Krogsgaardin ajassa 2.48. Kahdelle seuraavalle vastustajalleen hän oli aiemmin hävinnyt, mutta nyt hän voitti Yhdysvaltain David Hazewinkelin pistein 5–2 ja Korean An Chun-Youngin pistein 4–2. Neljännellä kierroksella Björlin selätti Tšekkoslovakian Jan Neckářin ajassa 1.21 ja sai viidennelle kierrokselle lepovuoron.[10][11] Kahdessa viimeisessä ottelussaan Björlin kärsi pistetappion olympiavoittoa puolustaneelle János Vargalle ja Länsi-Saksan Hans-Jürgen Veilille, mutta kun Neuvostoliiton Rustem Kazakov voitti seitsemännellä kierroksella Vargan, sai Kazakov kultaa, Veil hopeaa ja Björlin pronssia.[11][12]

Vuonna 1973 Björlin jätti Helsingin EM-kilpailut väliin, mutta keskittyminen Teheranin MM-kilpailuihin ei tuonut menestystä. Madridin EM-kilpailuihin 1974 Björlin pääsi vain sen ansiosta, että katsastukset voittanut Pertti Ukkola loukkasi kätensä. Madridissa Björlin saavutti kuitenkin Suomen ainoan mitalin, hopeaa Neuvostoliiton Farhat Mustafinin voittaessa kultaa.[13] Vuonna 1975 Björlin voitti kuudennen Pohjoismaiden-mestaruutensa, tällä kertaa 63 kilon sarjassa.[8][13] Leningradin EM-kilpailuissa keväällä 1976 hän hävisi kummatkin ottelunsa ja lopetti kilpauransa siihen. Kesällä hän toimi vielä Pertti Ukkolan harjoitusvastustajana. Montréalin olympialaisissa Ukkola voitti kultaa.[13]

Risto Björlin oli yhdeksänlapsisen perheen toiseksi vanhin lapsi.[2] Hän valmistui ammattikoulun levyseppälinjalta, mutta ei tehnyt koskaan tämän alan töitä. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Vaasassa, ensin Jääkäripataljoonassa ja sitten Rannikkopatteristossa.[4] Huhtikuussa 1965 hän avioitui Riitta Ahonpään kanssa, ja perheeseen syntyivät lapset Marjut (s. 1966) ja Markus (s. 1971). Oy Strömberg Ab:n kojeistoasentajan töistä hän siirtyi 1960-luvun puolivälissä ensimmäiseen pidempiaikaiseen työpaikkaansa, Kuortaneelle liikuntasihteeriksi ja raittiusohjaajaksi.[5] Oman painiuransa jälkeen hän toimi Suomen Painiliiton valmentajana vuosina 1978–1980.[1][3]

• Olympiapronssia Münchenissä 1972 (kreikkalais-roomalainen paini, sarja 57 kg)
• EM-kultaa Modenassa 1969, EM-hopeaa Madridissa 1974 ja EM-pronssia Västeråsissa 1968 (sarja 57 kg)
• PM-kultaa 1966–1970 (sarja 57 kg), 1975 (sarja 63 kg)
• SM-kilpailut[14]
  • SM-kultaa 1963 (sarja 52 kg), 1970, 1976 (sarja 57 kg)
  • SM-hopeaa 1962 (sarja 52 kg), 1967, 1968, 1969, 1971, 1972 (sarja 57 kg)
  • SM-pronssia 1974 (sarja 57 kg)
• 20 maaottelua[1]

• Väätäinen, Juha (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, IV osa, s. 442–449. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1979. ISBN 951-95416-4-0.
• Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 23. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
• Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III, s. 60, 262-263. , 2000. ISBN 3-328-00741-5.
• Wrestlingdatabase: Bjoerlin, Risto Uolevi
• TUL: SM-kisojen tulokset

• Profiili sports-reference.com (Arkistoitu – Internet Archive)