Ristisypressi

Suvun tieteellinen nimi Pilgerodendron viittaa saksalaiseen kasvitieteilijään Robert Pilgeriin. Nimen loppuosa dendron tarkoittaa kreikaksi puuta. Lajin tieteellinen nimi uviferum on latinaa, ja tarkoittaa ”viinirypäleitä kantavaa”.[2] Nimen on arveltu viittaavan käpyihin, jotka muodostavat oksille hieman rypäleterttua muistuttavia ryppäitä.[3]

Suomenkielisen nimensä mukaisesti ristisypressin lehdet ja käpysuomut ovat asettuneet ristikkäin vastakkaisesti.[2][3] Lajin kotiseudulla Chilessä ja Argentiinassa siitä käytetään espanjankielisiä nimityksiä ciprès de la Guaitecas (suom. Guaitecasin sypressi) ja ten.[2][3]

Oksat ovat tiheään haarovia.

Ristisypressi on ainavihanta ja tavallisesti yksirunkoinen puu. Pysty ja suora runko kasvaa enimmillään noin 20 metrin korkuiseksi. Sen rinnankorkeusläpimitta voi olla enimmillään noin 1,5 metriä. Latvus on aluksi usein kapeankin kartiomainen, mutta pyöristyy vanhoilla puilla. Suuremmat oksat siirottavat vaakatasossa, mutta kohenevat kärjistään. Pienemmät oksanhaarat voivat olla siirottavia tai kohenevia. Tiheästi haaroittuneet versot ovat ohutrankaisia, mutta jäykkiä. Poikkileikkaukseltaan nelisärmäinen versoranka on limittäisten suomulehtien peittämä. Rungon aluksi ruskea kuori on kuituista ja hilseilee pitkinä ja kapeina liuskoina. Vanhemmiten kuori harmaantuu ja tulee uurteiseksi.[2]

Lehdet ovat ruodittomia ja yleensä suomumaisia, mutta siementaimilla on myös neulasmaisia varhaislehtiä.[3] Lehtiasento on tavallisesti ristikkäin vastakkainen, jolloin lehdet asettuvat neljään riviin versorankaan, mutta lehdet voivat toisinaan olla myös kolmen kiehkuroissa kuudessa rivissä. Suomumaisella lehdellä on lyhyt johteinen kantaosa sekä rangasta erillinen suikea kärkiosa, joka on taakäänteinen.[2] Lehden laidat ovat ehyet ja kärki tylppä. Lehdet ovat yleensä 2,5–6 millimetriä pitkiä ja 1–2,2 millimetriä leveitä, mutta vanhempien ja paksumpien pääversojen lehdet voivat olla kaksikin kertaa tätä suurempia.[2] Verson lehdet ovat keskenään yksimuotoisia, toisin kuin läheisen Libocedrus-suvun puilla yleensä.[2][5] Lehden abaksiaalinen tai alapinta on kölillinen. Ilmarakoja on ainoastaan lehtien adaksiaalisella tai yläpinnalla. Ne muodostavat lehden tummanvihreälle pinnalle selvästi erottuvia vaaleita ilmarakojuovia.[2]

Ristisypressi on tavallisesti kaksikotinen, toisin kuin läheisen Libocedrus-suvun lajit yleensä. Kukinnot kehittyvät yksittäin versojen kärkiin.[2]

Hedepuun hedekukinto eli hedekäpy koostuu 12–20 hedelehdestä, jotka ovat asettuneet rangan ympärille ristikkäin vastakkaisesti. Lieriömäinen hedekäpy on tavallisesti 5–10 millimetriä pitkä ja 2–2,5 millimetriä leveä. Hieman kilpimäisen hedelehden kärkiosa voi olla kolmiomainen tai lähes vinoneliömäinen. Yksittäisellä hedelehdellä on yleensä neljästä kahdeksaan, mutta joskus kymmenenkin siitepölyä tuottavaa pallomaista pölylokeroa.[2]

Emipuun emikukinto eli käpy koostuu neljästä käpysuomusta, jotka ovat asettuneet rankaan kahteen vastakkaiseen pariin. Käpy on kypsänä punaruskea, 8–12 millimetriä pitkä ja 4–6 millimetriä leveä. Yksittäinen yhteenkasvettuneesta emisuomusta ja peitinsuomusta muodostuva käpysuomu on muodoltaan soikeahko tai kulmikkaan vastapuikea.[2] Käpysuomun keskellä on peitinsuomun kärjestä muodostuva piikki. Kahdesta käpysuomuparista ainoastaan kärjenpuolimmaiset tuottavat siemeniä. Käpysuomujen avauduttua kävyn rangan kärki erottuu kärjimmäisen suomuparin välissä kahdesta kolmeen millimetriä pitkänä piikkinä, josta käytetään nimitystä columella. Yksi käpy tuottaa tavallisesti kolme tai neljä siementä.[2]

Siemen on muodoltaan hieman kolmiomainen ja väritykseltään vaalean keltaruskea. Se on tavallisesti noin kolme millimetriä pitkä ja 1,5–2 millimetriä leveä. Siemenellä on kaksi hyvin erikokoista lenninsiipeä. Siivistä suurempi on kuudesta seitsemään millimetriä pitkä ja noin kolme millimetriä leveä, kun taas pienempi on pitkälti surkastunut kapea kaista siemenen kyljessä.[2]

Ristisypressi voi elää satoja vuosia vanhaksi. Laji on erityisesti vanhemmiten hidaskasvuinen ja kannan luontainen uusiutuminen on hidasta.[3][1] Iäkkäin tunnettu yksilö on ollut noin 880 vuotta vanha.[3] Ristisypressi lisääntyy luonnossa sekä siemenistä että suvuttomasti taivukkaista tai runkovesoista.[6]

Ristisypressi on sypressikasvien heimon alaheimoon Callitroideae kuuluva havupuulaji. Ristisypressin lähimpiä sukulaisia on suku Libocedrus. Jotkin tutkijat ovatkin sisällyttäneet ristisypressin tähän sukuun nimellä Libocedrus uvifera eräiden 2000- ja 2010-lukujen molekyylibiologisten tutkimusten perusteella.[2][3] Eteläisellä pallonpuoliskolla esiintyvään alaheimoon Callitroideae kuuluva ristisypressi ei suomenkielisestä nimestään huolimatta ole läheistä sukua sypresseille (Cupressus), jotka kuuluvat lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvään alaheimoon Cupressoideae.[7][8]

Ristisypressiä esiintyy luonnonvaraisena Etelä-Amerikan eteläosan länsirannikolla. Kasvualueet sijaitsevat hajanaisesti Chilen rannikkovuoriston ja Andien rinteillä Chilen Aysénin, Los Lagosin ja Magallanesin alueilla sekä Argentiinan Santa Cruzin maakunnassa.[2][3] Chilen Magallanesin alueella lajin levinneisyysalue ulottuu etelässä leveyspiirille 55°20' S, mikä tekee siitä maailman eteläisimmän luonnossa esiintyvän havupuun.[1]

Ristisypressi kasvaa tyypillisesti lähellä rannikkoa kanelo- ja etelänpyökkivaltaisissa sademetsissä. Syvemmällä sisämaassa se kasvaa usein soilla. Lajia esiintyy luonnossa merenpinnantasosta noin tuhannen metrin korkeuteen.[1] Usein luonnossa ristisypressin kanssa esiintyviä puulajeja ovat kanelo (Drimys winteri), patagoniansypressi (Fitzroya cupressoides), prinssinkuusi (Saxegothaea conspicua), etelänpyökkilajit Nothofagus betuloides ja Nothofagus nitida sekä hehkupuulaji Metrosideros stipularis.[1][3]

Ristisypressin rungosta tehty sähköpylväs Chonchissa Chilen Chiloén saarella.

Ristisypressin puuainesta pidetään hyvin lahonkestävänä. Sitä käytettiin lajin elinalueilla aiemmin runsaasti puurakentamiseen, sähköpylväisiin, aitoihin sekä veneiden ja huonekalujen valmistukseen, mutta sittemmin harvinaistuneen lajin käyttö on vähentynyt.[1]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on määritellyt uhanalaisuusluokituksessaan ristisypressin vaarantuneeksi lajiksi.[1] Suuri osa ristisypressin elinalueiden luontaisista metsistä kaadettiin jo siirtomaa-aikana. Lajin nykyistä hajanaista luonnonkantaa uhkaavat ensisijaisesti edelleen jatkuvat metsien hakkuut. Lisäksi karjan laidunnus ja laidunmaan ylläpitoon tarkoitettu maan kulotus estävät uusia taimia kasvamasta takaisin aiemmin hakatuille alueille.[1]

Ristisypressi asetettiin vuonna 1975 CITES-sopimuksen liitteeseen yksi, mikä kieltää lajin puutavaran kansainvälisen kaupan. Pieni osa ristisypressin luonnonkannasta Chilessä ja noin kaksi kolmasosaa kannasta Argentiinassa kasvaa suojelluilla alueilla, kuten Chilen Puyehuen ja Torres del Painen kansallispuistoissa sekä Argentiinan Nahuel Huapin, Los Glaciaresin ja Los Alercesin kansallispuistoissa.[1]

• Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 606. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)