Ristin teologia
Ristin teologia on kristinuskon sisäinen ajatussuuntaus, jonka mukaan Jumala kätkeytyy vaivaan ja kärsimykseen, erityisesti Jeesuksen ristinkuolemaan. Pääajatuksena on, että Jumala ei vaikuta ensisijaisesti korkeana Kuninkaana, vaan kärsimykseen kätkeytyvänä mukanakulkijana. Näkemys oli erityisesti Martti Lutherin painottama ja sitä kautta sen vaikutus luterilaisuudessa on suuri.
Osa artikkelisarjaa |
Luterilaisuus |
---|
Lutherin sinetti |
Teologia
|
Sakramentit ja jumalanpalvelus |
Käsitykset ihmisestä, kärsimyksestä ja Jumalasta
Ristin teologia tuomitsee ihmisen omat yritykset päästä Jumalan luo. Aloite on aina Jumalalla, joka laskeutuu luoksemme pimeyteen ja kärsimykseen. Tämän ajattelun mukaan juuri ihmisen syvimmässä tuskassa Jumala kohtaa ihmisen erityisellä tavalla.
Kyseisen opin mukaan jopa sairaudet, vararikot, onnettomuudet ja tappiot saattavat olla Jumalan hyvä tahto sen sijaan, että Jumala rankaisisi niillä. Ristin teologitkin myöntävät, että ihmisen järki ja tunteet taistelevat tällaista ajattelua vastaan, mutta uskolla sen voi tunnustaa ja sisäistää - ainakin ajan kanssa. Samoin taas terveys ja menestys eivät välttämättä olekaan aina hyväksi meille.
Muun muassa sellaisten raamatunkohtien kuin 1. Sam. 2:6–8 pohjalta ristin teologia toteaa, että yhtäältä Jumala saattaa syntiseksi, heikoksi, sairaaksi, hulluksi, ei-miksikään ja toisaalta tekee vanhurskaaksi, vahvaksi, terveeksi ja viisaaksi. Edellinen on Jumalan vasemman käden työtä eli vierasta työtä. Jumalan laki Raamatussa ja elämänkohtaloissa tekee tätä meille näin työntäen sekä vetäen meitä yhä uudestaan Kristuksen hankkiman armon varaan. Jälkimmäinen on Jumalan omaa työtä eli oikean käden toimintaa. Tämä on evankeliumin virka sanan ja sakramenttien kautta.
Saattaessaan ihmisen hulluksi ja kadotetuksi Jumala ei lisää ihmiseen mitään uutta tai aktiivisesti vaikuta häneen pahaa, vaan saattaa jo ihmisessä olevan hulluuden ja synnin ilmeiseksi, jotta hän sitten voisi antaa oman lääkkeensä ihmisen tilanteeseen.
Ristin teologian mukaan Jumala kuolettamalla tekee eläväksi.
Kunnian teologia
Kunnian teologian pääajatus perustuu voimakkaasti sille, mitä ristin teologia kutsuu Jumalan oikean käden työksi. Kunnian teologia nimittäin opettaa, että toiminta ja teot ovat parempi kuin kärsimys, kunnia parempi kuin risti, voima parempi kuin heikkous, viisaus parempi kuin tyhmyys ja hyvä yleisesti parempi kuin paha.
Kunnian teologi ei niin sanotusti pidä silmiensä edessä ristiä. Ristissä näkyy puolestaan Jumalan rakkaus alaspäin ei mihinkään ja pahaan suuntautuva rakkaus. Jumala on omaksunut ihmisyyden, hulluuden, synnin ja ihmisen helvetin kuin ne olisivat hänen omiaan. Yhtyessään ja kärsiessään ihmisen puolesta Jumala lahjoittaa hänelle hyvänsä.
Tavoitellessaan Jumalaa kunnian teologi etsii Jumalaa suurista ja näyttävistä ominaisuuksista. Hän rakastaa Jumalaa ohitse ristin. Kunnian teologin järki ja rakkaus kohdistuu siihen mikä on jotakin ja mikä on hyvää. Siksi todellinen Jumala, joka rakkautensa mukaisesti on siellä missä hänen rakkautensa kohteet ovat nimittäin ihmisyydessä, heikkoudessa ja hulluudessa, näyttää kunnian teologista ja ihmisistä yleensä ei-miltään ja pahalta.