Risti ja liekki
Risti ja liekki on vuonna 1957 valmistunut mustavalkoinen suomalainen elokuva, jonka on ohjannut Armand Lohikoski. Se pohjautuu virolaiseen kansantarinaan Haapsalun piispanlinnan valkeasta neidosta, josta Larin-Kyösti on kirjoittanut runon "Valkea neitsyt" (kokoelma Uusia balladeja ja legendoja, 1934).[1] Runon pohjalta Hilve ja Veli Mustonen kirjoittivat kuunnelman Ristinlähde ja muokkasivat siitä elokuvan käsikirjoituksen. Elokuva on tyypiltään harvinainen Lohikosken ohjausten joukossa, sillä hän pääsi tekemään lähinnä Pekka Puupää -tyyppisiä elokuvia[2].
Risti ja liekki | |
---|---|
Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja | Armand Lohikoski |
Käsikirjoittaja | Hilve ja Veli Mustonen |
Perustuu | Hilve ja Veli Mustosen kuunnelmaan Ristinlähde |
Tuottaja | Toivo Särkkä |
Säveltäjä | Tauno Pylkkänen |
Kuvaaja | Marius Raichi |
Leikkaaja |
Armas Vallasvuo Elmer Lahti |
Lavastaja | Karl Fager |
Pääosat |
Tarmo Manni Anneli Sauli Tauno Palo Edvin Laine |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
Ensi-ilta | 1. maaliskuuta 1957 |
Kesto | 79 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Yleisömenestys oli vähäinen, mutta tuotantokustannukset olivat korkeat linnalavastusten sekä rekvisiitan ja puvustuksen vuoksi.[3]
Tarina
Elokuvan tapahtumien ajankohta on 1500-luvun alkupuoli, jolloin uskonpuhdistus valtaa alaa Suomessa. Kalparitari Gideoninpoika kohtaa Mirjam Raakelintyttären ja rakastuu tähän. Kuoropojaksi naamioitunut Mirjami paljastuu, sillä myös munkki Rasmus haluaa Mirjamin itselleen. Rasmus paljastaa naamioituneen Mirjamin, joka tuomitaan kuolemaan muuraamalla elävältä kivimuurin sisälle.
Arviot
Aikalaisarvioissa Fagerin lavastus, Raichin kuvaus ja Pylkkäsen musiikki saavat kiitosta, ja niiden ansiosta elokuva ei olekaan täydellinen pannukakku, toteaa Heimo Kallio (Uusi Aura).[4]
Myöhemmin 2000-luvulla televisioesityksen yhteydessä erään kriitikon mukaan elokuva on suomalaisten historiallisten elokuvien joukossa poikkeus, sillä sen tapahtuma-aika ei ole 1800-luvun lopulta eteenpäin vaan se sijoittuu 1500-luvulle uskonpuhdistuksen aikaan. Laadultaan se on "taattua studiokauden romanttista huttua", eikä Puupää-ohjaaja Lohikoski ole ihan omassa lajissaan.[5] Pertti Avolan mielestä elokuvan toteutus on tahattoman hölmö.[6]
Palkinnot
- Karl Fager, Jussi-palkinto lavastuksesta, samalla myös elämäntyöpalkinto[3]
Näyttelijät
Tauno Palo | … | kalparitari Olavi Gideoninpoika |
Anneli Sauli | … | Mirjam Raakelintytär |
Tarmo Manni | … | Rasmus |
Edvin Laine | … | nuntius |
Urho Somersalmi | … | vanha piispa |
Heikki Heino | … | Henrikki Jaakonpoika |
Oiva Sala | … | mestari Petrus, kuoron johtaja |
Ture Junttu | … | inkvisiittori |
Elina Pohjanpää | … | Henrikin nuorikko |
Lähteet
- Pekka Linnainen: ”Karjatüdruk Hilja” kohtasi Haapsalun neidon Estofennia. 27.3.2022. Viitattu 30.3.2022.
- Arto Pajukallio, Elokuva, Helsingin Sanomat, 14.12.2010 sivu D 7
- Risti ja liekki Elonetissä. Taustaa, viitattu 28.7.2014
- Risti ja liekki Elonetissä. Lehdistöarvio, viitattu 28.7.2014
- OL: Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 30/2014 sivu 11
- Pertti Avola, Tv & radio, Elouvat, Helsingin Sanomat 28.7.2014 2014, sivu 21