Rikollisuus

Rikollisuus on yhteiskunnassa tapahtuvaa rikollista toimintaa eli sellaista toimintaa, josta on laissa säädetty rangaistus. Lainsäädännön perustana ovat yhteiskunnan arvot ja normit, jotka voivat olla yhteydessä johonkin uskontoon tai filosofiseen suuntaukseen.

Rikolliseksi voidaan käsittää esimerkiksi sellainen toiminta, joka on filosofisen pohdinnan kautta osoittautunut paheeksi, taikka suppean oikeuspositivistisen tulkinnan mukaan sellainen toiminta, joka on lain tasolla kielletty ja määrätty rangaistavaksi.

Edellytykset

Rikollisuus edellyttää lähes aina, että[1]

  • motivoitunut rikoksentekijä ja
  • otollinen kohde kohtaavat
  • riittävän valvonnan ulottumattomissa.

Rikollinen

Rikollinen on yhteiskunnan luoma käsite henkilöstä, joka on tehnyt rikoksen. Rikoksentekijä tuomitaan teoistaan rangaistukseen.

Monesti joillekin, etenkin leimaavista tai vakavista rikoksista tuomituilla, jää rangaistuksen sovittamisen jälkeenkin rikollisen leima yhteiskunnan suvaitsemattomuuden takia, ja elämän jatkuminen voi mahdollisen yhteiskunnasta vieraantumisen takia olla vaikeaa. Lisäksi rikosrekisterimerkintä voi vaikeuttaa esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan saamista. Joihinkin ammatteihin tarvitaan rikostaustaote.[2]

Tyypit

Poliisin tietoon tullut rikollisuus on ilmirikollisuutta. Rekisteröimättömän piilorikollisuuden yleisyyttä voidaan mitata rikosuhritutkimuksella, jossa ihmiset kertovat kyselyssä rikoksista, joiden uhreiksi he ovat joutuneet. Toinen tapa mitata piilorikollisuutta on kysellä kielletyistä teoista, joihin vastaaja on itse syyllistynyt.[3]

Esiintyminen

Rikollisuuden yleisyyden vaihtelu riippuu keskeisemmin rikostilaisuuksien määrän vaihtelusta. Yleensä rikollisuus on yleisimpää suurissa kaupungeissa, joissa on enemmän rikostilaisuuksia ja vähemmän sosiaalista kontrollia. Lähes kaikessa rikollisuudessa pieni joukko ihmisiä tekee valtaosan rikoksia ja aloittavat rikollisen uransa usein nuorina. Rikollisuus on myös yhteydessä syrjäytymiseen.[1]

Tilastointi

Eri maiden välisiä rikostilastoja on vaikea vertailla keskenään, minkä syitä ovat Euroopan komission mukaan:[4]

  • maiden erilaiset lainsäädäntö- ja rikosoikeusjärjestelmät
  • erot siinä, kuinka suuri osa rikoksista tulee poliisin tietoon ja jotka poliisi rekisteröi
  • erot siinä, milloin rikos rekisteröidään
  • erot säännöissä, joiden mukaan toistuvat rikokset lasketaan
  • erot luetteloissa niistä rikoksista, jotka sisällytetään yleisiin rikoslukuihin

Selvittäminen

Rikoksista vain pieni osa voidaan selvittää johtuen poliisin rajallisista voimavaroista ja siitä, että rikoksista valtaosa tapahtuu tilanteissa, joissa ei voida aloittaa menestyksekästä rikostutkintaa. Tämän vuoksi rikollisuuden vähentämisessä tehokkainta on ennaltaehkäisy.[1]

Tutkimus

Rikollisuuden tutkimus eli kriminologia on yhteiskunta- ja oikeustieteellistä tutkimusta, joka tutkii rikoksia ja rikollisuutta.

Rangaistukset ehkäisijänä

Oikeustieteilijöiden mukaan kovemmat rangaistukset eivät vähennä rikollisuutta yhteiskunnassa. Vankeusrangaistuksen uhka ei yleensä vähennä rikollisuutta. Vankeustuomiot eivät myöskään ehkäise rikosten uusimista.[5][6] Vankiloita ei tulisi käyttää olettamalla, että vankeusrangaistukset vähentävät rikollisuutta[7].

Rikostilastoja Suomesta

Poliisin tietoon tulleiden rikosten lukumäärä 1960–2017[8]
Rikos 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2017
varkaus, näpistys21 37633 19397 793158 839189 112145 170145 170
törkeä varkaus7 62621 2343 3624 8004 2973 0432 914
petos, kavallus8 68612 48412 51189 07314 87619 16326 529
ryöstö2949471 8692 6272 6001 5081 640
raiskaus2223253673815798181 245
pahoinpitely5 57111 23013 96420 65427 82033 08233 535
tappo, murha, surma1095611114514611073
henkirikoksen yritys5636140244333308348
rattijuopumus4 2719 28920 43629 75922 78321 13017 685
huumausainerikokset-2 6349552 54613 44519 72427 777
kaikki rikokset115 089162 406267 746505 295453 056431 623390 719

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta
  • Kivivuori, Janne: Rikollisuuden syyt. Helsinki: Nemo, 2008. ISBN 978-952-5613-46-9.
  • Kivivuori, Janne: Rikollisten veljeys: Kriminologisia näkökulmia rikollisten sosiaalisiin suhteisiin. Vantaa: Rikosseuraamusalan koulutuskeskus, 2011. ISBN 978-951-53-3168-7.
  • Laitinen, Ahti & Aromaa, Kauko: Näkökulmia rikollisuuteen. Helsinki: Hanki ja jää, 1993. ISBN 951-8916-39-X.
  • Laitinen, Ahti & Aromaa, Kauko: Rikollisuus ja kriminologia. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-163-1.
  • Virén, Matti & Wiberg, Matti: Kallis rikollisuus: Järkevät vastatoimet rikollisuudelle. Helsinki: Edita, 1998. ISBN 951-37-2451-4.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.