Rikkikiisu

Rikkikiisu eli pyriitti eli katinkulta on raudan sulfidi, kemiallisesti FeS2 eli rautadisulfidi. Se on yleisin kaikista sulfidimineraaleista. Rikkikiisusta käytetty nimi pyriitti, on johdettu kreikan kielen sanasta πυρίτης (pyritēs), joka tarkoittaa "tulesta" tai "tulessa". Nimi on todennäköisesti peräisin siitä, että rikkikiisu kipinöi, kun sitä iskee terästä tai piikiveä vasten. Tätä rikkikiisun ominaisuutta on hyödynnetty esimerkiksi rataslukolla varustetuissa varhaisissa tuliaseissa[3][4] Rikkikiisu sekoitetaan hyvin helposti markasiittiin, jonka kemiallinen koostumus on sama FeS2, mutta sen kiderakenne on rikkikiisun kuutiollisesta poiketen ortorombinen.[5] Siinä voi olla hivenaineena pieniä määriä kuparia tai kultaa.[6]

Rikkikiisu
Yhteenkasvettuneita rikkikiisukiteitä
Yhteenkasvettuneita rikkikiisukiteitä
Luokka sulfidimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava FeS2
Molekyylipaino 119,98 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri messinginkeltainen
Asu kuutiollisia, omamuotoisia kiteitä, myös massiivinen tai rakeinen
Kidejärjestelmä kuutiollinen
Kaksostus tunkeutumiskaksosia
Lohkeavuus epäselvä
Murros simpukkamainen, epätasainen
Taottavuus murenee taottaessa
Kovuus Mohsin asteikolla 6–6,5
Ominaispaino 4,95–5,10
Tiheys 4,8–5 g/cm3
Liukenevuus liukenee typpihappoon
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet isotrooppinen
Kiilto metallikiilto
Viiru mustanruskea, vihertävänmusta
Läpinäkyvyys läpinäkymätön
Muut ominaisuudet paramagneettinen, kipinöi iskettäessä
Lähteet

[1][2]

Aiheesta muualla

Rikkikiisu Commonsissa

Ominaisuuksia

Rikkikiisua tavataan esimerkiksi kvartsijuonissa, sedimenttikivissä, metamorfisissa kivilajeissa ja malmiesiintymissä, joissa se esiintyy usein yhdessä muiden sulfidi- ja oksidimineraalien kanssa. Rikkikiisu itse ei kuitenkaan ole varsinainen malmimineraali, mutta siitä voidaan valmistaa ferrosulfaattia ja rikkihappoa,[7] joka on maailman eniten käytetty kemikaali.

Rikkikiisu on tärkeä rikin lähde, ja jalostettaessa siitä syntyy myös jonkin verran rautarikastetta.

Konkreetiot

Rautasulfidit, niin rikkikiisu kuin markasiittikin, muodostavat joskus pallomaisia konkreetioita (ks. kuva alhaalla). Konkreetiot kiteytyvät säteittäisesti keskeltä suoraan pintaa kohti, ja muodostavat näin kauniita palloja. Konkreetion säteittäinen kiderakenne tulee parhaiten esille, kun konkreetio halkaistaan.[5]

Kuvan konkreetioiden läpimitta on noin 3 cm. Konkreetiot ovat yleensä tämän kokoisia, mutta toisinaan löytyy myös joitakin senttimetrejä suurempia konkreetioita. Joidenkin uskomusten mukaan rikkikiisu- ja markasiittikonkreetiot ovat niin sanottuja "energiakiviä".

Esiintymiä

Rikkikiisu on hyvin yleinen mineraali kaikkialla maailmassa ja tärkeitä esiintymiä on löydetty muun muassa seuraavilta paikkakunnilta ja maista: Meggen, Sveitsi; Kärnten, Itävalta; Norja; Ruotsi; Elba, Italia; Espanja; Ural, Venäjä; Colorado, Yhdysvallat; Etelä-Afrikka ja Kanada.[5] Suomessa on merkittävä esiintymä Pyhäjärvellä.

Käyttö

Inkat käyttivät suuria, tasapintaisia rikkikiisukiteitä peileinä.[5]

Kuvia rikkikiisusta eri muodoissa

Lähteet

  • Schumann, Walter, 1993: Kivet ja mineraalit. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-10207-9
  • Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-10837-9
  • Brocardo, G., 1994: Minerals & Gemstones. ISBN 0-7153-0197-7
  • Hamilton, Woolley, Bishop; 1996: Minerals, Rocks and Fossils. Hamlyn, Lontoo. ISBN 0-600-57512-8

Viitteet

  1. Pyrite Mindat.org – Hudson Institute of Mineralogy. Viitattu 7.12.2018. (englanniksi)
  2. Pyrite Mineral Data Mineralogy Database. Viitattu 7.12.2018. (englanniksi)
  3. Wheel lock Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.12.2018. (englanniksi)
  4. Wheellocks – Principles and Function Engerisser.de. Viitattu 7.12.2018. (englanniksi)
  5. Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet: Rikkikiisu
  6. Jones, Adrian: Kivet, s. 35. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.
  7. Rikkikiisu eli pyriitti FeS2 Kivien kiehtova maailma – Kiviopas.fi. Arkistoitu 16.11.2007. Viitattu 7.12.2018.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.