Riihimäen valtaus

Hangossa 3. huhtikuuta maihinnoussut Saksan Itämeren-divisioona oli 12.–13. huhtikuuta vallannut Helsingin sekä sen pohjoispuolella pääradan varrella sijaitsevat Malmin ja Tikkurilan asemanseudut. Viikkoa myöhemmin he etenivät Hyvinkäälle, jonka saksalaiset ottivat haltuunsa 21. huhtikuuta ja aloittivat seuraavaksi marssin kohti Riihimäkeä.[2]

Hyökkäys Riihimäelle tapahtui kolmen eri osasto voimin, jotka lähestyivät kylää Herajoen, pääradan ja Erkylän suunnista. Saksalaisten etujoukko jatkoi nelisen kilometriä Riihimäen eteläpuolella sijaitsevalle Herajoelle välittömästi Hyvinkään valtauksen jälkeen vielä samana iltana ja saapui perille noin kello 22. Heidän tiedustelijansa olivat ensimmäistä kertaa käyneet Herajoella kaksi päivää aikaisemmin. Punaiset olivat jo tuolloin jättäneet kylän ja siirtyneet puolustusasemiin Riihimäelle johtavan maantien varrelle.[2] Samaan aikaan Herajoen ryhmän kanssa eteni majuri Godert von Redenin johtama karabinieerirykmentti idässä kohti Erkkylää. Se kuitenkin joutui punaisten yllättämäksi kello 23 aikaan vain muutamaa kilometriä Hyvinkään pohjoispuolella. Punaiset päättivät lopulta irtaantua taistelusta ja saksalaiset jäivät yöksi Kerkkolan kartanoon.[1]

Rautatieasemalla sijainnut karjahalli palaa.

Saksalaiset aloittivat varsinaisen hyökkäyksensä 22. huhtikuuta. Punaisten pääpuolustusasemat olivat Hirsimäen ja Patastenmäen välisellä noin kolmen kilometrin levyisellä linjalla. Rataa pitkin etenevät saksalaiset saivat pian Hyvinkäältä lähtönsä jälkeen vastaansa punaisten lähettämän panssarijunan. Noin kuusi kilometriä Riihimäen eteläpuolella sijaitsevassa Monnin kylässä käytiin lyhyt taistelu, mutta saksalaiset pääsivät jatkamaan etenemistään.[2] Erkylän suunnalla hyökkäävät saksalaiset kiersivät aluksi itään Hikiälle, jossa he katkaisivat Lahteen johtavan radan ja jatkoivat sen jälkeen kohti Riihimäelle.[2]

Punaiset olivat aamuvarhaisella koonneet Riihimäen rautatieasemalle aseilla ja ammuksilla lastatun 20 vaunun pituisen junan, joka oli tarkoitus lähettää itään päin. Herajoelta kylää tarkkailleet saksalaiset kuitenkin havaitsivat ratapihan eteläpäässä liikettä, kun punaiset suorittivat vaunujen vaihtotöitä. He ajoivat nopeasti yhden vuoritykin tuliasemaan Herajoen lastenkodin viereiselle mäelle ja suuntasivat sen ratapihalle. Kolmas tai neljäs ammuttu laukaus osui kello 7.20 pyroksilliinillä lastattuun vaunuun, joka rajähtäessään oli Patastenmäen ylikulkusillan kohdalla. Valtava räjähdys nostatti silminnäkijöiden mukaan sadan metrin korkeuteen nousseet tulenlieskat ja sen aiheuttama ääni kuului kymmenien kilometrien päähän. Lähistöllä olleilta se vei hetkellisesti kuulon. Ikkunoita rikkoutui eri puolilla Riihimäkeä ja räjähtäneen vaunun kappaleita sekä ratakiskon palasia kerrottiin lentäneen jopa kilometrien päähän. Ratapenger puolestaan hävisi räjähdyspaikalta käytännössä olemattomiin.[5] Räjähdys sytytti myös useita tulipaloja, jotka tuhosivat muun muassa ratapihalla sijaineen suuren karjahallin sekä läheisen Suomelan kaupan.[3] Räjähdyksen jälkeen satoja asemalle kerääntyneitä ihmisiä pakeni tuleen syttyneistä vaunuista sinkoutuvia ammuksia Peltosaaren kaupunginosan suuntaan. Ammusjunan räjähdystä alettiin myöhemmin kutsumaan ”Riihimäen pamaukseksi”.[6]

Kenraali Rüdiger von der Goltz jakaa miehilleen rautaristejä Riihimäen asemalla.

Räjähdyksen aiheuttaman tuhon ja sekasorron johdosta punaisten vastarinta lamaantui lähes täysin ja saksalaiset etenivät kylään iltapäivällä. Punaisten tykistö yritti vielä hidastaa saksalaisia, jotka kuitenkin saivat rautatieaseman pohjoispuolella sijaitsevan kasarmialueen haltuunsa iltapäivällä puoli viiden aikoihin.[2] Huhtikuun aikana Riihimäen kasarmille oli koottu noin 500–600 punakaartiin pakko-otettua lähiseutujen miestä sekä jo aikaisemmin viitisenkymmentä valkoista vankia, joiden joukossa oli muun muassa pappeja.[6] Kasarmeilta löydettiin surmattuna yhdeksän siviiliä, jotka kaikki olivat ulkopaikkakuntalaisia pakko-otettuja. Punaiset olivat ilmeisesti yrittäneet lähettää heitä taisteluun saksalaisia vastaan, jonka jälkeen kieltäytyneitä oli ammuttu. Suurin osa kuitenkin pääsi pakoon ratapihalla tapahtuneen räjähdyksen aiheuttamassa sekasorrossa, kun heitä oltiin marssittamassa kylään päin. Päivää ennen saksalaisten hyökkäystä punakaartin komentaja Kronqvist oli siirtänyt 30 Riihimäen valkoista miehistökasarmista päävartiorakennukseen ja näin ilmeisesti pelastanut heidät joutumasta vieraspaikkakuntalaisten punakaartilaisten väkivallan kohteeksi.[2]