Riihi

Riihi on rakennus, jossa ennen kuivattiin ja puitiin viljaa.[2] Riihikuiva vilja kesti hyvin varastoinnin ja se tuotti hyvän sadon. Viljaa kuivatettaessa kiukaan savu puhdisti siitä samalla syöpäläiset.[3]

Vuonna 1793 valmistunut riihi Parkanon Kovasessa. Kuva otettu 1900-luvun alussa.[1]

Vilja kuivattiin riihessä parvelle pystytettyinä eli ahdettuina lyhteinä (ahos, riihos) ja puitiin lattialla (permannolla, maassa) lyömällä varstan avulla jyvät irti tähkistä. Joissain tapauksissa jyvät irrotettiin polkemalla. Riihi rakennettiin hirrestä salvomalla ja tilkittiin lämpimäksi. Riihessä oli sisäänlämpiävä uuni, vanhempina aikoina kiuas. Riihen lattiana oli joko lankkulattia (silta), tasainen kallio tai savilattia. Palovaaran vuoksi riihi yleensä sijoitettiin hieman etäämmälle asuinrakennuksista.

Riihen kaltaisia rakennuksia tunnetaan eri muodoissa koko Pohjois-Euroopasta, missä ilmasto on viileä ja kostea. Varsinaisia riihiä tavataan aina Skandinavian savolaismetsistä ja Itä-Baltiasta Länsi-Siperiaan asti. Riihen voi sanoa olevan tyypillinen useille suomalais-ugrilaisille ja slaavilaisille kansoille.

Suomalainen riihi
Suomalaisia varstoja riihessä

Riihen katsotaan kehittyneen itäsuomalaisella alueella.[3] Riihien tarkempi rakenne kehittyi kuitenkin eri puolilla Suomea hieman erilaiseksi. Riihet ovat yksi- ja useampihuoneisia. Karjalassa ja Savossa riihessä myös puidaan, eli siellä riihet ovat yksihuoneisia. Länsisuomalaisessa riihessä taas on kiuashuone ja puintihuone erikseen. Kyseessä on sattumoisin myös yleinen venäläisten, valkovenäläisten ym. riihien tyyppi. Myös inkeriläisessä riihessä oli yleensä puintihuone, kuomina, venäläiseen tapaan erikseen. Kun kuivatut lyhteet (ahos, riihos) puidaan kuivassa, lämpimässä riihessä saadaan jyvät tarkemmin irti kuin puimalla ne erillisessä viileässä ja kosteassa puintihuoneessa (luuva, kuomina, riihkatos). Uuni on aina sisään lämpiävä, eli palosavut tulevat riihen sisälle (vrt. savusauna) ja poistuivat erillisen rakennuksen päädyssä olevan luukun eli riihen ikkunan kautta, osin myös seinä- ja kattorakenteiden läpi. Savu ja lämpö kuivattivat viljan sekä tappoivat tuholaiset ja homeet. Savusta tuli lisäksi viljaan vieno tuoksu ja maku, ja riihiviljasta valmistettu leipä olikin siksi monien mielestä maukasta.

Piirros Tottijärven Naskalin torpan riihestä vuonna 1892.[4]

Riihtä käytettiin maataloissa myös esimerkiksi pellavan ja hampun kuivatukseen, jos käsiteltävät määrät olivat hyvin suuria, muutoin nämä kuivattiin saunassa. Riihessä puimalla saatiin jyvät tarkasti talteen, ja näin kuivattu ja savustettu vilja säilyi hyvin, mutta työmäärä oli suuri. Ruotsin vallan aikana Kustaa Vaasa näki riihen hyvänä keksintönä ja pyrki saamaan ne käyttöön myös Ruotsissa. Riihtä käsitteli perusteellisesti maanmittari Erik Lingius 1760-luvulta peräisin olevassa kuvauksessaan Maalahdelta. Hänen pyrkimyksenään oli myös saada riihi leviämään valtakunnan länsiosaan. Näistä pyrkimyksistä huolimatta niistä ei koskaan tullut yleisiä Ruotsissa.[3]

Riihen kiuas paikalla, josta riihi on palanut. Kivikylä, Lappi, Rauma

Riihien käyttö alkoi vähetä hevoskiertoisten puimakoneiden ilmaantuessa 1910-luvulla. Sen jälkeen levisivät maamoottorit (polttomoottorityyppi) sekä sähköistämisen myötä sähkömoottorit. Jo 1930-luvun lopulla suuressa osassa maata oli siirretty pääosin puimakoneen käyttöön. Tätä joudutti osaltaan vehnänviljelyn yleistyminen, sillä vehnänjyvä irtoaa huonosti varstalla puidessa. Talouksissa, joissa viljaa kasvatettiin lähinnä kotitarpeiksi, riihi pysyi kuitenkin pitempään käytössä, ja kotoiseen leipään tarvittavaa ruista puitiin riihessä aina 1970–1980-luvuille saakka. Nykyaikana riihessä puinti on erityistä perinteen harrastamista ja yleensä museoiden tiloissa. Nykyisin riihet on yleensä muutettu konevajoiksi tai viljankuivureiksi. Varhain konepuintiin siirtyneiltä paikkakunnilta riihet ovat jo lähes kokonaan hävinneet.

Lähteet
  1. U. T. Sirelius: riihi vuodelta 1793 Parkanon Kovasessa www.finna.fi. Viitattu 28.12.2020.
  2. Helsingin yliopisto, Kansatieteen laitos, käsikirjoitus Teppo Korhonen: Riihi Historiallinen maatalous. Viitattu 15.7.2020.
  3. Nils Erik Villstrand: Valtakunnanosa, s. 154–155. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2012.
  4. Lars Eliel Sonck: Naskalin torpan riihi www.finna.fi. Viitattu 28.12.2020.

    Katso myös

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.