Rieku ja Raiku

Rieku ja Raiku on Jari Lehikoisen kirjoittama, Tomi Riionheimon piirtämä ja Hannu Lajusen värittämä sarjakuva, joka on parodia Asmo Alhon ja Mika Waltarin sarjakuvasta Kieku ja Kaiku.

Siinä missä Kieku ja Kaiku on asiallinen, opettavainen, lähinnä lapsille tarkoitettu sarjakuva, joka ilmentää konservatiivista arvomaailmaa ja jossa eletään vastuullista, siivoa elämää, toilailivat Rieku ja Raiku alkuaikoinaan viinan, huumeiden, irtoseksin ja jos jonkinlaisten poikamiehen elämään liittyvien ongelmien parissa, välillä olivat hieman väkivaltaisiakin ja syyllistyivät pikkurikoksiin, mutta Rieun ja Raiun ilmestyessä Me-lehden sivuille sarjakuva oli sen verran siistiytynyt, että se soveltuu myös lasten luettavaksi. Sarjat muuttuivat jossain määrin opettavaisiksi esikuvasarjakuvan tapaan, tosin on se myöhemminkin säilyttänyt jonkinlaisen vinon näkökulman asioihin.

Rieku ja Raiku -sarjakuvan tekstit on kirjoitettu esikuvansa mukaisesti riimiin eikä sarjakuvassa ole puhekuplia.

Ensimmäinen Rieku ja Raiku -sarjakuva julkaistiin Suuressa kurpitsassa vuonna 1988 ja seuraava myöhemmin Pieni kurpitsa -lehdessä. Tekijöiden turhautumisen vuoksi sarja oli jäädä kahteen strippiin kunnes vuonna 1993 sarjakuva ilmestyi ensin Joensuun ylioppilaslehdessä ja sittemmin Helsingin Ylioppilaslehdessä. Näistä sarjoista Jalava julkaisi kokoelman Tiputarhan kuvakirja vuonna 1996. Toinen painos kirjasta julkaistiin vuonna 2005.

Vuosina 1999–2004 pääasiassa Me-lehdessä nähtyjä sarjoja löytyy Ilias- ja Hankikanto-kustantamojen julkaisemasta kokoelma-albumista Me Rieku ja Raiku.

Vuonna 2003 Rieku ja Raiku -sarjakuvan julkaisu aloitettiin Karjalaisessa ja vuonna 2004 Aamulehdessä.

Sarjakuvasta on tehty 13-osainen lyhytanimaatiosarja, jonka ovat ohjanneet Tomi Riionheimo ja Hannu Lajunen ja tuottanut Indie Films. Elokuvat saivat ensiesityksensä televisiossa Yle TV1:n Uusi kino -esityspaikalla kesällä 2003.

Kukkopojat ovat esiintyneet myös tietokonejoulukalenterissa, jonka alkuperäistä versiota jaettiin disketeillä kaveripiirissä. Siitä Arto Kivimäen latinaksi kääntämä versio julkaistiin YLE:n www-sivuilla nimellä Nexus et Plexus.