Riddarholmen

Riddarholmen sijaitsee Mälarenin itäosassa Riddarfjärdenin itäosassa mereen laskevien Norrströmin ja Söderströmin suulla. Saaren länsirannasta on yli kaksi kilometriä pitkä näkymä Riddarfjärenille, jonka taivaanrannassa näkyvät vielä Långholmen, Kungsholmen ja Lilla Essingen. Riddarfjärdelillä on vilkas pienveneliikenne ja muutaman sisävesilaivojen tilausliikennettä. Matkustajalaivojen laitureita sijaitsee myös Riddarholmenilla, josta liikennöivät esimerkiksi M/S Riddarholmen ja M/S Riddarfjärden. Saaren pituus on 350 metriä ja leveys on 240 metriä. Sen ranta-alueet ovat laajennettuja, tasoitettuja ja reunoiltaan muurattuja. Saaren pinta-ala on noin 6 hehtaaria ja sen maanpinta on kokonaan päällystetty. Saaren rakennuksissa ei ole enää asuinhuoneistoja. Osa rakennuksista ovat satoja vuosia vanhoja. Saarelle tulee Stadsholmenilla sijaitsevasta Vanhakaupungista (Gamla stan, omalla saarella) silta, jota kutsutaan Riddarholmsbroniksi. Riddarholmen katsotaan kuuluvan Vanhaankaupunkiin, vaikka saaria erottaa silta. Saaren sivuitse kulkee Riddarfjärdenin ylittävä Södermalmin ja Norrmalmin välinen Centralbro, joka on kuusikaistainen valtaväylä. Sen rinnalla kulkee kaksiraiteinen rautatie, joka on Riddarholmenin kohdalla katettu. Centralbron ja Vanhakaupungin väliin jää kanava.[1][3]

Saaren rakennuskanta muodostuu yli kymmenestä rakennuksesta tai rakennusosasta, joilla on satojen vuosien ikä. Näiden lisäksi on kaksi pienempää rakennusta.[lower-alpha 1]

• 
  Vanha valtiopäivätalo
• 
  Wrangelin palatsi
• 
  Birger Jarlin tori ja Riddarholmskyrkan
• 
  Hessensteinin palatsi

Vuonna 1270 teki Maunu Ladonlukko fransiskaaneille suuren lahjoituksen ja antoi heille luvan rakentaa saarelle Gråbrödraklostret, joka oli fransiskaaniluostari. Keskiaikainen noin vuodelta 1325 oleva Eerikinkronikka mainitsee saaren nimellä Kidhaskär. Se on tarkoittanut muinaisruotsiksi killing (suom. kili), joten saarella ilmeisesti laidunnettiin vuohia. Munkkien tulon jälkeen saarta kutsuttiin nimellä Gråbrödraholmen, Gråmunkeholmen tai Munckholmen. Luostariin kuuluneiden rakennuksien jäänteitä tavataan edelleen nykyrakennuksien rakenteissa. Myös saarelle rakennetussa Riddarholmskyrkanissa on jäänteitä luostarin yhteyteen perustetusta kirkosta. Luostari suljettiin vuonna 1527 Kustaa Vaasan käynnistettyä kirkollisen reduktion. Munkkien poistuttua muutti saarelle pääasiassa pientilallisia.[lower-alpha 1]

Tilanne saarella muuttui taas 1600-luvulla, kun tilalliset muuttivat pois. Saaren rakennukset purettiin ja maat jaettiin tontteihin. Kruunu lahjoitti tontit niille aatelisille, jotka kunnostautuivat sotilaina sodassa tai virkamiehinä valtion palveluksessa. Tällaisia olivat esimerkiksi Sparre, Wrangel och Banér, jotka rakensivat saarelle palatsit. Saari sai nykyisen nimensä Riddarholmen vuonna 1638, mutta sen rinnalla käytettiin pitkään muita vakiintuneita nimiä kuten esimerkiksi Gråmunkeholmen ja Kidskär.[lower-alpha 1]

Saareen rakennettiin aluksi puurakenteisia siltoja, joita jouduttiin toisinaan uusimaan lahoamisen takia. Sotamarsalkka Åke Tott sai vuonna 1630 luvan rakentaa palatsinsa ja Riddarhusetin väliin oman laskusillan. Vuonna 1655 rakennettiin Tottin laskusillan tilalle kaksi puista puusiltaa. Kun Stadsholmenilla sijainneen kuninkaan linna Tre Kronor tuhoutui vuonna 1697 tulipalossa, muuttivat kuningasperhe Riddarholmenin Wrangelin palatsiin siksi aikaa, että uusi linna saatiin rakennettua valmiiksi. Myös Riddarholmen on kärsinyt tulipaloista. Vuonna 1802 tuhoutui Cruusin palatsi suuressa tulopalossa, jossa vahingoittui myös Wrangelin palatsi.[lower-alpha 1]

Palatsien julkisivut aukesivat järvelle päin ja niiden seinä saattoi kulkea aivan vesirajan tuntumassa. Saarta on kasvatettu 1800-luvulla tuomalla sen länsirannoille täytemaata ja laajentamalla siten satamaa laivojen toimintojen helpottamiseksi. Ruotsin uudistetut kaksikamariset valtiopäivät, jotka korvasivat aiemmat säätyvaltiopäivät, kokoontuivat vuosina 1866–1971 aluksi Riddarholmenilla talossa, jota kutsutaan nykyään Vanhaksi valtiopäivätaloksi.[lower-alpha 1]

• 
  Neuhausin piirros saaresta 1870-luvulla
• 
• 
  Riddarholmenin laituri 1840-luvulla, Carl Wilhelm Nordgren
• 
  Siipiratasalukset aloittivat Mälarenilla koneistettujen laivojen liikenteen.

Saari on toiminut keskiajalla talonpoikaislaivojen rahtiliikenteen yhtenä solmukohtana. Satama-alueelta on löydetty jäänteet pienestä 1400-luvun purjelaivasta, jossa oli sotavälineistöä Tukholman puolustamiseksi. Laivassa oli purje ja sen keulassa oli kansi. Se on näytteillä Medeltidsmuseetissä. Höyrylaivojen aikakaudella saari toimi tärkeimpänä matkustajaliikenteen ja tavaraliikenteen satamana. Se oli aluksi myös Götan kanavan liikenteen lähtölaiturina, mutta myöhemmin se siirrettiin Skeppsbroniin.[lower-alpha 1]

• 
  Liikenneolot vuonna 1886
• 
  Mälardrottningen laiturissa vuonna 2009
• 
•