Ricky Hatton

Amatöörinä Hatton voitti 73 ottelua ja hävisi 7.[1] Amatöörinä Hatton aloitti 12-vuotiaana.[1] Hatton voitti nuorten MM-pronssia vuonna 1996[1] ja ABAn mestaruuden Hatton voitti seuraavana vuonna.[1]

Hatton aloitti ammattilaisuransa 11. syyskuuta 1999 ensimmäisen erän tyrmäysvoitolla Colin McAuleya vastaan. 29. toukokuuta hän voitti Dillon Carewin WBO-liiton ylemmän kevytsarjan intercontinental-mestaruusottelussa ja puolusti mestaruuttaan Bernard Paulia, Mark Wintersiä, Pedro Alonso Terania, Ambioris Figueroa, Gilbert Quirosia ja Giuseppe Lauria vastaan. 23. lokakuuta 2000 hän voitti Jonathan Thaxtonin Britannian mestaruusottelussa, ja 26. maaliskuuta 2001 Tony Pepin WBA-liiton mestaruusottelussa.[1] Tätä titteliään hän puolusti 15 kertaa.[1]

Hattonin lopullinen läpimurto oli 4. kesäkuuta 2005 käyty IBF-liiton maailmanmestaruusottelu Kostya Tszyuta vastaan.[2] Australialainen Tszyu oli hallinnut painoluokkaa jo pitkään[3] ja hänet arvostettiin erääksi parhaimmista pound-for-pound-nyrkkeilijöistä. Altavastaajana otteluun lähtenyt Hatton tuomittiin voittajaksi 11. erän jälkeen Tszyun oltua kykenemätön jatkamaan ottelua.[2] 26. marraskuuta samana vuonna Hatton otti nimiinsä myös WBA-liiton maailmanmestaruuden tyrmättyään hallitsevan mestarin Carlos Maussan yhdeksännessä erässä Sheffieldissä käydyssä ottelussa. Samana vuonna arvostettu The Ring -lehti valitsi hänet vuoden nyrkkeilijäksi.[1] Seuraavan vuoden marraskuussa Hatton luopui IBF-mestaruudestaan kieltäydyttyään kohtaamasta määrättyä haastajaa Naoudel Ben Rabahia. [1] Syynä tähän oli hänen päämääränsä nousta ottelemaan painoluokkaa ylemmäs.

Välisarjalaisena Hatton nousi kehään 13. toukokuuta 2006 WBA-liiton maailmanmestaruusottelussa Bostonin TD Banknorth Gardenilla. Vastassa oli hallitseva mestari, vasenkätinen Luis Collazo, joka kävi kanveesissa jo ensimmäisessä erässä,[1] mutta ottelu osoittautui lopulta tasaiseksi ja Hattonin siihenastisen uran ehkäpä kovimmaksi. Ottelu tuomittiin kuitenkin Hattonin voittoon kaikin tuomariäänin.[1] Seuraavassa ottelussaan Hatton palasi takaisin ylempään kevytsarjaan. 20. tammikuuta 2007 käydyssä ottelussa panoksena oli IBF- ja IBO-liittojen tunnustama maailmanmestaruus, vastassa hallitseva mestari Juan Urango. Hatton voitti ottelun kaikin tuomariäänin.[4] Kumpikaan ottelija ei ollut pahoissa vaikeuksissa ottelun aikana eikä kamppailussa tapahtunut lattiaanlyöntejä.[4]

Hatton joutui kuitenkin pian luopumaan IBF:n mestaruudesta kohdatakseen seuraavan vastustajansa, Jose Luis Castillon. 23. kesäkuuta käydyssä ottelussa kamppailtiin avoimena olleesta WBC-liiton maailmanmestaruudesta. Hatton tyrmäsi vastustajansa vasemman käden koukkulyönnillä neljännessä erässä.

8. joulukuuta 2007 Hatton palasi kehään välisarjalaisena WBC-liiton maailmanmestaruusottelussa maailman parhaana pound-for-pound -nyrkkeilijänä pidettyä amerikkalaista Floyd Mayweather Jr.:a vastaan. Ottelua pidettiin kovimpana välisarjan kohtaamisena sitten vuoden 1999 Oscar de la Hoyan ja Felix Trinidadin välisen ottelun. Hatton kykeni ottelun alussa jossakin määrin häiritsemään Mayweatheria kovalla ja hyökkäävällä nyrkkeilytyylillään, mutta lopulta Mayweather osoittautui paremmaksi ja voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä.

Toukokuussa 2008 Hatton voitti kotikaupunkinsa City of Manchester Stadiumilla IBO-liiton ylemmän kevytsarjan mestaruuden voitettuaan Juan Lazcanon kaikin tuomariäänin. Hän puolusti titteliään marraskuussa 2008 Las Vegasissa Paulie Malignaggia vastaan teknisellä tyrmäyksellä 11. erässä.

3. toukokuuta 2009 Hatton kohtasi The Ring -lehden ja IBO-liiton kevyen välisarjan MM-ottelussa Manny Pacquiaon. Suurta ennakkomainontaa osakseen saaneessa ottelussa Pacquiao tyrmäsi hänet toisessa erässä. Tyrmäyksensä jälkeen Hatton ei otellut kolmeen vuoteen. Syyskuussa 2010 brittilehdistö paljasti Hattonin huume- ja alkoholiongelman ja tämän jälkeen Britannian nyrkkeilyliitto vei hänen kilpailulupansa sekä managerin toimilupansa. Hän sai myös 20 000 punnan sakot.[5] Vuonna 2012 Hatton otteli kerran häviten yhdeksännen erän tyrmäyksellä Vyacheslav Senchenkolle.

Hatton on uransa jälkeen itse julkisuudessa kertonut alkoholi- ja huumeongelmistaan, masennuksestaan, sekä useista itsemurhayrityksistään.[6]

• Ricky Hattonin virallinen sivu
• Promoottorin sivu
• Ammattilaisottelutilastot BoxRec-tietokannassa
• Henkilökuva HBO:n sivuilla

luopui