Richard Arkwright

Richard Arkwright (23. joulukuuta 1732 – 3. elokuuta 1792) oli brittiläinen keksijä ja yrittäjä, josta tuli yksi teollisen vallankumouksen keskeisistä hahmoista. Hän kehitti kehruukoneen, joka tuotti vahvempaa lankaa kuin Hargreavesin Kehruu-Jenny. Koneita sijoitettiin vesivoimalla toimiviin puuvillakehräämöihin, joita Arkwright rakennutti Derwentin varrelle. Derwentin laakson tehtaat ovat nyt Unescon maailmanperintökohde.[1]

Richard Arkwright
Joseph Wright, Richard Arkwright, 1790
Joseph Wright, Richard Arkwright, 1790
Henkilötiedot
Syntynyt23. joulukuuta 1732
Preston, Lancashire
Kuollut3. elokuuta 1792
Cromford, Derbyshire
Kansalaisuus britti
Ammatti keksijä, tehtailija
Siviilisääty naimisissa
Puoliso 1. Patience Holt
2. Margaret Biggins
Lapset Richard Arkwright, Susanna Arkwright
Vanhemmat Thomas ja Ellen Arkwright
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Nuoruus ja perhe

Arkswright syntyi Prestonissa Lancashiressä vähävaraisen perheen kolmanneksitoista lapseksi. Hänen isänsä Thomas oli pienviljelijä, joka toimi toisinaan myös räätälinä. Richard ei saanut juurikaan koulutusta. Luultavasti hänen setänsä opetti häntä lukemaan ja kirjoittamaan, mutta vielä yli 50-vuotiaana Arkwright haki lisäopetusta äidinkielessä ja oikeinkirjoituksessa.[2]

Richard Arkwright aloitti työuransa kotikylässään parturin ja peruukintekijän apupoikana. Hän muutti Boltoniin ja toimi parturiyrittäjänä ensin liikekumppaninsa, myöhemmin tämän lesken kanssa ja naimisiin mentyään perusti oman liikkeensä appensa tuella. Parturinliikkeen palveluihin kuului myös hampaiden vetäminen ja kuppaus. Arkwrightin vaimo synnytti pojan mutta kuoli pian tämän jälkeen, ja Arkwrightin välit appiukkoon huononivat.[2]

Vuonna 1761 Arkwright meni toisen kerran naimisiin ja sai tyttären. Hän perusti ensin parturiliikkeen, mutta siirtyi sitten peruukkialalle.[2] Hän matkusteli ympäri maata ja osti leikattuja hiuksia, värjäsi ne itse kehittämällään väriaineella ja myi peruukintekijöille.[3]

Keksijä ja tekstiilitehtailija
Jäljennös Arkwrightin vesivoimalla toimivasta kehruukoneesta.

1700-luvulla englantilainen puuvilla oli "puolipellavaista"; koska puuvillasta ei kyetty tuottamaan riittävän vahvaa lankaa loimeksi, kankaissa oli pellavaiset loimet ja puuvillaiset kuteet. Tekstiileitä tuotettiin perheyrityksissä: äidit ja tyttäret karstasivat ja kehräsivät, isät kutoivat kangasta. Vuonna 1733 patentoitiin ”lentävä sukkula”, joka nopeutti kankaan kutomisprosessia ja mahdollisti entistä leveämpien kankaiden kutomisen. Arkwright kiinnostui puuvillan karstaukseen ja kehräämiseen tarkoitetuista koneista. Vuonna 1767 James Hargreaves kehitti Kehruu-Jennyn, joka tuotti yhtaikaa lankaa jopa 80 värttinälle. Sitäkin käytettiin kuitenkin käsin, ja sen tuottama lanka kelpasi lähinnä kuteiksi. Arkwright kehitti yhdessä Joseph Kaysin (John Kay) kanssa koneen, joka kehräsi puuvillasta pitkiä, kierteisiä lankoja, joita voitiin käyttää loimena. Niitä käyttäen voitiin tuottaa kutomakoneissa kalikoa. Tämä teki mahdolliseksi kohtuuhintaisen puuvillakankaan laajamittaisen tuotannon. Arkwright haki koneelle patentin 1768.[4][2]

Arkwrightin ensimmäisessä kehräämössä koneet pyörivät hevosten avulla. Arkwright tunti kuitenkin John Lomben rakennuttaman vesivoimalla toimivan Derbyn silkkikehräämön toimintaperiaatteet, ja perusti toisen kehräämönsä samaan Derwent-joen laaksoon kuin Lombekin. Cromfordin kehräämö valmistui 1771. Vesivoimalla toimivaa kehruukonetta alettiin kutsua nimellä "vesirukki" (engl. water frame).[2]

Vuonna 1775 Arkwright haki toisen patentin, joka koski puuvillan karstausta ja muuta esikäsittelyä. Hän rakennutti lisää tehtaita ja myi lisenssejä patentteihinsa muille tehtailijoille. Vuoteen 1788 mennessä Britanniaan oli perustettu 143 tehdasta jotka käyttivät Arkwrightin tekniikkaa. Hänellä oli osakkeita 110 yrityksessä, joita toimi Pohjois-Englannissa, Walesissa ja Skotlannissa. 1790-luvulla hän alkoi käyttää uusimmissa kehräämöissään vesivoiman sijasta höyrykoneita voimanlähteinä.[2] Arkwright mainitaan ensimmäisenä, joka käytti James Wattin kehittämää höyrykonetta tekstiiliteollisuudessa. Tosin ensimmäisessä versiossa höyrykone vain pumppasi vettä rattaalle, joka pyöritti koneita kuten ennenkin.[5]

Maine ja vaikutus

Arkwrightia pidettiin hyvänä työnantajana. Hän rakennutti Cromfordin kylään asuintaloja, joiden kolmannessa kerroksessa oli valoisat työtilat kotonaan työskenteleville sukankutojille. Hän osti lehmiä henkilökuntansa käyttöön ja tuki taloudellisesti sairastupaa ja muita hyvinvointipalveluita. Hän maksoi 8–14-vuotiaille lapsille 1–5 šillinkiä, kun aikuiset naiset saivat 3–5 šillinkiä viikossa.[2]

Samuel Crompton keksi vuonna 1779 paremman kehruukoneen kuin Arkwrightin "vesirukki". 1800-luvun alkupuolella Cromptonin kone, joka toimi tehokkaammin ja tuotti hienompaa lankaa, syrjäytti vesirukit vähitellen.[2]

Arkwrght lyötiin ritariksi vuonna 1786.[2] Arkwright, Jedediah Strutt ja Joseph Wright olivat Derbyn seudun merkkihenkilöitä. Wright maalasi kahdesta muusta muotokuvat, jotka ovat esillä Derbyn kaupunginmuseossa. Niistä näkee, että Wright piti Struttista, mutta esitti Arkwrightin omahyväisenä pömppävatsaisena miehenä.[1]

Lähteet
  1. Sir Richard Arkwright: Industrialist Revolutionary Players. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
  2. Thornber, Craig: Richard Arkwright (1732-1792) Thornber.net. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
  3. Masson Mill was Richard Arkwright's third mill in the district – Richard Arkwright The Andrews Pages – Arkwright & His Cotton Mill in Matlock Bath. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
  4. Arkwright House and the invention of the water frame Lancashire Lantern: Lancashire Pioneers. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
  5. Sir Richard Arkwright (1732 - 1792) BBC History. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.