Ričardas Tamulis

Ričardas Tamulis (aik. Ritschardas Ionowitsch Tamulis, ven. Ричардас Ионович Тамулис, 22. heinäkuuta 1938 Kaunas, Liettua – 22. huhtikuuta 2008 Jonava, Liettua) oli liettualainen, Neuvostoliittoa edustanut nyrkkeilijä ja olympiamitalisti.[1][2]

Mitalit
Maa:  Neuvostoliitto
Miesten nyrkkeily
Olympialaiset
Hopeaa	Tokio 1964	67 kg
EM-kilpailut
Kultaa	Belgrad 1961	67 kg
Kultaa	Moskova 1963	67 kg
Kultaa	Itä-Berliini 1965	67 kg

Tamulis aloitti nyrkkeilyuransa 15-vuotiaana kotikaupungissaan Kaunasissa edustaen paikallista Spartakia. Vuonna 1962 hän siirtyi Zalgiris Kaunasin riveihin. Siellä nyrkkeilyvalmentajana toimi entinen raskaansarjan mestari Algirdas Šocikas.

Kansainväliseen tietoisuuteen Tamulis tuli ensimmäisen kerran vuoden 1957 Moskovan Nuorisofestivaaleilla, jossa hän voitti Puolan Henryk Wojciechowskin 63,5 kg:n sarjassa. Seuraavana vuonna hän pääsi Neuvostoliiton mestaruuskisoissa saman sarjan loppuotteluun, mutta ei vielä saavuttanut mestaruutta. Hän koki pistetappion edellisten olympialaisten neuvostoliittolaismestarille Vladimir Jengibarjanille. Vuonna 1959 Tamulis saavutti Neuvostoliiton mestaruuden ja valittiin maansa edustajaksi Luzernin EM-kisoihin. Niissä hän koki kuitenkin tappion jo 1. ottelussaan Puolan Leszek Drogoszille.[3] Olympiavuodesta 1960 ei tullut myöskään vielä menestystä, vaan hän oli syrjässä loukkaantumisen vuoksi.

Vuonna 1961 hän otti Neuvostoliiton mestaruuden sarjassa alle 67 kg, jossa hän voitti maansa kaksinkertaisen mestarin Leonid Sheynkmanin. Näin Tamulis sai edustuspaikan Belgradin EM-kisoihin. Voitot Puolan Jozef Knutista, Unkarin Laszlo Sebökistä ja Ranskan Jean Josselinista veivät hänet loppuotteluun. Siinä hän otti pistevoiton ja Euroopan mestaruuden Sveitsin Max Meieristä.[4]

Vuoden 1962 merkittävin saavutus oli Neuvostoliiton mestaruus voitolla Viktor Agejevista. Seuraavana vuonna hän hävisi Agejeville, mutta valittiin maansa EM-kisaedustajaksi kotikisoihin. Niissä hän voitti ensin Englannin Ralph Charlesin tyrmäyksellä, sitten Suomen Pertti Purhosen pistein ja Tšekkoslovakian Bohumil Němečekin, Rooman olympiavoittajan. Loppuottelussa Tamulis otti pistevoiton Italian Silvano Bertinistä eli näin hän oli kaksinkertainen Euroopan mestari.[5]

Tokion kisojen olympiavuodesta 1964 tuli Tamulisille todella tärkeä. Aluksi hän saavutti Neuvostoliiton mestaruuden kukistamalla Valeri Tregubovin. Olympialaisissa hän kukisti yhteissaksalaisen joukkueen Bruno Gusen, sitten Ugandan Ernest Mbawan ja välierässä Suomen Pertti Purhosen, josta tuli pistevoitto. Loppuottelussa Tamulis kohtasi Puolan Marian Kasprzykin, joka otti pistevoiton Tamulisista tuomariäänin 4–1.[6] Tappiosta huolimatta hänet valittiin Neuvosto-Liettuassa vuoden urheilijaksi.

Vuonna 1965 oli jälleen EM-kisavuosi. Kisat pidettiin Itä-Berliinissä. Neuvostoliiton mestaruuden jälkeen hän voitti EM-kisoissa ensin Jugoslavian Milan Todorowicsin, sitten Puolan Leszek Ciukan ja välierässä Tšekkoslovakian Vladimir Kuceran. Loppuotteluvoitto Italian Luigi Patrunosta sinetöi kolmannen Euroopan mestaruuden.[7]

Vuonna 1966 Tamulis saavutti viidennen Neuvostoliiton mestaruuden. Vuoden 1967 EM-kisat Roomassa olivat Tamulisille viidennet. Niissä ei enää tullut menestystä, sillä hän koki tappion Romanian Ion Hodosanille. Ottelu päättyi Tamulisin silmäkulmavammaan.[8] Vuosi 1967 oli Ričardas Tamulisin viimeinen aktiivivuosi. Otteluita kertyi kaikkiaan 257, joista hän voitti 243. Menestyksellisen uransa perusteella hänelle myönnettiin ”Neuvostoliiton ansioituneen urheilun mestarin” titteli.

Uransa jälkeen hän toimi kotiseudullaan Liettuan Kaunasissa Zalgirisin valmentajana. Uuden itsenäisyyden syntyessä Tamulis otti aktiivisesti osaa uuden itsenäisyyden luomiseen. Viimeiset elinvuodet 2000-luvun alussa eivät olleet onnelliset. Ričardas Tamulis kuoli traagisesti pudottuaan kerrostalon 8. kerroksesta.[9]