Rhegion

Rhegion perustettiin Euboian Khalkiin kaupungin siirtokuntana 700-luvun eaa. puolen välin tienoilla.[2] Kerrotaan, että Khalkiissa oli tuolloin nälänhätä, ja kaupunkilaiset omistivat kymmenesosan väestöstään Apollon-jumalalle. Tämä kymmenesosa lähti Delfoin oraakkelin neuvosta kohti Italiaa ja Rhegionin paikkaa, joka sijaitsi vastapäätä varhaisempaa khalkislaista siirtokuntaa Zanklea Sisilian puolella. Khalkislaisiin liittyi myös Messeniasta ensimmäisen messenialaissodan aikaan karkotettua väestöä, joka oli välillä asunut Makistoksessa. Nämä muodostivat kuitenkin selvästi vähemmistön, sillä kaupunkia pidettiin aina Khalkiin siirtokuntana. Toisaalta messenialaiset muodostivat osan kaupungin hallitsevasta yläluokasta, ja osa virkamiehistä valittiin aina näiden joukosta.[3][6]

Arkeologista aluetta Reggio di Calabriassa.

Ensimmäisen messenialaissodan ajoituksen perusteella kaupunki voidaan ajoittaa perustetuksi ennen vuotta 720 eaa., mikä tekee siitä vanhimman kreikkalaisen siirtokunnan alueellaan. Kaupungin nimen selitettiin tulevan ”kappaleiksi halkeamista” tarkoittavasta verbistä rhēgnymi (ῥήγνυμι). Tämä viittasi puolestaan siihen, että antiikin aikana Sisilian uskottiin erkaantuneen Manner-Italiasta maanjäristyksen seurauksena.[3][7][8] Herakleides Lemboslainen kuitenkin kytki nimen paikalliseen heerokseen.[9] Kreikkalaisessa mytologiassa kaupungin paikka oli Aioloksen poikiin kuuluneen Iokastoksen hautapaikka. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Rhēginos (Ῥηγῖνος), myöhemmin latinaksi Rheginus.[3]

Rhegion vaikuttaa nousseen nopeasti kukoistavaksi kaupungiksi. Sen historiasta tiedetään kuitenkin vain vähän ennen 500-luvun eaa. loppua. Kaupungin valtiomuoto oli aristokraattinen, ja sen johdossa oli 1 000 varakkaimmasta miehestä koostunut neuvosto. Kharondaan säädettyä lait Sisilian Katanelle, nämä lait otettiin käyttöön myös Rhegionissa sekä Sisilian khalkislaisissa siirtokunnissa.[3][10] Rhegionlaisten kerrotaan tarjonneen turvapaikan fokaialaisille, jotka oli ajettu pois Korsikalta, ennen kuin nämä perustivat Elean. Strabonin mukaan rhegionlaiset hallitsivat alueella myös muita kaupunkeja, mutta nämä ovat saattaneet olla suhteellisen pieniä, sillä rhegionlaisten ei kerrota perustaneen lähistölle omia siirtokuntiaan. Koska kaupunki oli mantereen puolelta eri heimoon kuuluneen Lokroin alueiden ympäröimä, kaupunkien välillä oli usein vihollisuuksia. Vastaavasti kaupunki suuntautui yhteydenpidoltaan jo alusta lähtien enemmän Sisiliaan päin, päin vastoin kuin muut Suur-Kreikan kreikkalaiskaupungit.[3][11]

Rhegion oli merkittävällä tavalla osallisena pythagoralaisten alueelle tuomissa poliittisissa muutoksissa. Pythagoraan kuoleman jälkeen siitä tuli joksikin aikaa jopa koulukunnan keskus. Muutokset eivät kuitenkaan vaikuta jääneen kovinkaan pitkäkestoisiksi.[3][12] 500-luvulla eaa. Rhegionista oli kotoisin muun muassa lyyrinen runoilija Ibykos.[3]

Rhegion nousi aikaisempaa merkittävämpään asemaan alueella sen tyranniksi nousseen Anaksilaan aikana 400-luvun eaa. alussa. Tämän valtaannousun yksityiskohtia ei tunneta, mutta se ajoitetaan noin vuoteen 494 eaa. Anaksilas kuului Rhegionin messenialaistaustaisiin sukuihin. Siksi hän nimesi Sisilian puolen Zanklen uudelleen Messeneksi saatuaan sen valtaansa, ja kaupunki (nyk. Messina) on tunnettu tällä nimellä siitä lähtien. Hän hallitsi sekä Rhegionia että Messeneä useita vuosia, minkä seurauksena hän hallitsi myös koko salmea ja sen liikennettä. Hän myös linnoitutti Skyllaionin niemen suojatakseen salmea tyrrheenimerirosvoilta. Anaksilas suunnitteli Rhegionin pitkäaikaisen vihollisen Lokroin tuhoamista, mutta häntä esti tässä Syrakusan tyranni Hieron, jolle eräs hänen tyttäristään oli naitettu.[3][13]

Anaksilas vaikuttaa olleen tyrannina suhteellisen maltillinen, ja Rhegion kukoisti hänen hallinnossaan. Hän myös voitti muuliajot Rhegionin kuuluisilla muuleilla Olympian kisoissa vuonna 480 eaa. Hänen kuoltuaan vuonna 476 eaa. valta siirtyi hänen kahdelle pojalleen. Näiden ollessa alaikäisiä sijaishallitsijana toimi ensin yhdeksän vuoden ajan näiden huoltajaksi nimetty Mikythos. Hänen kerrotaan olleen oikeudenmukainen hallitsija, ja luovuttaneen vallan Anaksilaan pojille. Pojat olivat kuitenkin vallassa vain vähän aikaa, kunnes heidät karkotettiin vuonna 461 eaa. osana Sisilian kaupungeissa ollutta vallankumousaaltoa.[3][14]

Rhegionin lyömä hopeinen tetradrakhma, n. 478–376 eaa. Kuvituksessa muuliajot sekä jänis ja teksti ΡECΙΝΟΝ (Rheginon).

Rhegionin lyömä hopeinen tetradrakhma, n. 415–387 eaa. Kuvituksessa leijonanpää sekä seppelöity Apollonin pää ja teksti ΡΗΓΙΝΟΝ (Rheginon).

Mikythoksen aikana vuonna 473 eaa. rhegionlaiset kokivat yhdessä Taraksen kanssa suuren tappion taistelussa ei-kreikkalaista iapygien heimoa vastaan. Diodoros Sisilialaisen mukaan barbaarit olisivat jopa saaneet kaupungin valtaansa, mutta tätä voidaan epäillä. Anaksilaan poikien karkotuksen jälkeen Rhegionissa oli ilmeisesti sisäisiä levottomuuksia. Junianus Justinuksen mukaan eräs puolueryhmä olisi palkannut palkkasotilaat ajamaan vastustajansa pois kaupungista, minkä jälkeen puolue nousi valtaan murhauttamalla osan lopuista asukkaista, mutta myös tähän kertomukseen voi suhtautua varauksella, sillä se ei esiinny muissa lähteissä.[3][15]

Kaupungin vaiheista tyrannien karkotuksen jälkeen tiedetään jälleen vain vähän, mutta se vaikuttaa säilyneen itsenäisenä siihen saakka, kunnes päätyi Syrakusan tyranni Dionysioksen valtaan. 400-luvulla eaa. Rhegionista oli kotoisin muun muassa kuvanveistäjä Pythagoras.[3]

Vuonna 427 eaa. Ateena lähetti laivaston Lakheen ja Kharoiadeen johdolla tukemaan Leontinoita Syrakusaa vastaan. Rhegion asettui Sisilian khalkislaisten kaupunkien puolelle. Se salli Ateenan laivaston käyttää kaupunkiaan tukikohtana, ja osallistui sotaan myös omilla laivoillaan. Seurauksena Rhegion päätyi jälleen sotiin Lokroin kanssa. Ateenan Sisilian sotaretkeen vuosina 415–413 eaa. Rhegion ei kuitenkaan halunnut osallistua, ja kaupunki vaikuttaa pysyneen puolueettomana loppuun saakka.[3][16]

Pian tämän jälkeen Dionysioksen valta alueella kasvoi. Tämä oli kukistanut Sisilian khalkislaiset kaupungit ja uhkasi nyt Rhegionia. Vuonna 399 eaa. Rhegion varusti 50 kolmisoudun laivaston sekä 6 000 jalkamiehen ja 600 ratsumiehen armeijan Syrakusaa vastaan. Messene oli aluksi liitossa Rhegionin kanssa, mutta hylkäsi liiton pian, mikä pakotti Rhegionin tekemään rauhan Dionysioksen kanssa. Dionysios suunnitteli sotaa Karthagoa vastaan ja halusi siksi liiton Rhegionin kanssa. Hänen ehdotuksensa aviositeestä kaupunkien välillä kuitenkin torjuttiin. Dionysios solmi vastaavan liiton Lokroin kanssa, ja oli tämän jälkeen Rhegionin vihollinen. Hän kunnostutti ja linnoitti Messenen karthagolaisten tuhottua sen vuonna 394 eaa., minkä jälkeen rhegionlaiset yrittivät turhaan hyökätä kaupunkiin sekä asuttaa naksoslaiset Mylaihin Messenen vastavoimaksi.[3][17]

Dionysios hyökkäsi Rhegioniin seuraavana vuonna, mutta ei onnistunut valtaamaan kaupunkia. Hän uusi hyökkäyksen vuonna 390 eaa. suuremmassa mittakaavassa, ja piiritti kaupunkia 20 000 jalkamiehellä, 1 000 ratsumiehellä ja 120 kolmisoudulla, mutta ei onnistunut tälläkään kertaa saamaan sitä haltuunsa. Dionysioksen voitettua Suur-Kreikan liittoutuneet kaupungit Heloros-joella vuonna 389 eaa. Rhegion jäi hänen armoilleen, ja Dionysios piiritti sitä jälleen. Piiritys kesti 11 kuukautta, ja lopulta kaupunki joutui antautumaan vuonna 387 eaa. nälänhädän vuoksi. Jäljelle jääneet asukkaat myytiin orjiksi, ja koko kaupunki tuhottiin täydellisesti.[3][17]

Rhegion ei koskaan täysin toipunut iskusta, mutta koska se sijaitsi niin keskeisellä paikalla, se ei jäänyt pitkäksi aikaa asumattomaksi. Syrakusan tyranniksi noussut Dionysios nuorempi rakensi kaupungin osittain uudelleen ja antoi sille nimen Foibias, mutta vanha nimi palautui käyttöön pian. Kaupungissa oli syrakusalainen varuskunta. Syrakusalaiset Leptines ja Kallippos vapauttivat kaupungin vuonna 351 eaa., ja se sai itsenäisyytensä takaisin. Vuonna 345 eaa. Rhegion tuki Timoleonia, joka pysähtyi kaupungissa matkalla Sisiliaan sotimaan Karthagoa vastaan, ja hyökkäsi kaupungista Tauromenioniin.[3][18]

Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen Suur-Kreikan sotaretken aikaan vuonna 280 eaa. Rhegionia kohtasi jälleen katastrofi. Rhegionlaiset suhtautuivat Pyrrhoksen lähestymiseen pelolla, eivätkä luottaneet myöskään karthagolaisiin, joten he kääntyivät Rooman puoleen. Näin kaupunkiin tuli 4 000 campanialaisen varuskunta, jota johti eräs Decius. Campanialaiset kuitenkin kaappasivat kaupungin itselleen surmaamalla kaikki miehet ja myymällä naiset ja lapset orjiksi. Roomalaiset eivät voineet kostaa petosta, koska olivat sidottuja sotimaan Pyrrhosta vastaan. Pyrrhoksen vetäydyttyä roomalaiset hyökkäsivät Rhegioniin, ja saivat vallattua sen pitkän piirityksen jälkeen vuonna 270 eaa. Syrakusan tyrannin Hieronin avulla ja konsuli Genuciuksen johdolla. Kaupungin henkiin jääneet campanialaiset surmattiin.[3]

Roomalaiset palauttivat Rhegionin sen elossa olleille aiemmille asukkaille. Kaupungin entinen suuruus oli luonnollisesti mennyttä. Kaupunkia ei mainita antiikin lähteissä ensimmäisen puunilaissodan aikaan 264–241 eaa., mutta toisessa puunilaissodassa 218–202 eaa. sen asukkaat pysyivät uskollisena Roomalle, ja Hannibalin toistuvat yritykset vallata kaupunki torjuttiin.[3][19]

Roomalaisella kaudella Rhegion säilytti omat lakinsa ja nimellisen itsenäisyytensä, ja sillä oli liittolaiskaupungin (foederata civitas) asema. Sen tuli kuitenkin varustaa laivoja Rooman käyttöön tarvittaessa.[20] Preettori Popil(l)ius Laenas rakennutti Via Popiliana tunnetun roomalaisen tien Capuasta Rhegioniin vuonna 134 eaa. Vuonna 91 eaa. Rhegionia koetteli maanjäristys, joka tuhosi siitä suuren osan, mutta se ei vaikuta aiheuttaneen pikäkestoista taantumista. Rhegionlaiset saivat Rooman kansalaisuuden vuosien 91–88 eaa. liittolaissodan jälkeen, jolloin kaupungista tuli tavallinen roomalainen kaupunki. Appianos mainitsee kaupungin olleen tasavallan loppuaikoina yksi Italian 18 kukoistavasta kaupungista, jotka luvattiin sotaveteraaneille palkintona näiden palveluksista; kaupunki kuitenkin säästyi tältä Octavianuksen eli myöhemmän keisari Augustuksen tuella.[3]

Sodassa Sextus Pompeiusta vastaan vuosina 38–36 eaa. Rhegion toimi sekä Augustuksen maajoukkojen että laivaston tukikohtana. Kiitokseksi Augustus asutti taantuneeseen kaupunkiin lisää väkeä kuitenkaan tekemättä siitä roomalaista koloniaa. Vastalahjaksi kaupunki otti käyttöön nimen Rhegium Julium. Strabonin aikaan ajanlaskun alun tienoilla Rhegium vaikuttaa olleen jälleen kukoistava kaupunki, ja Neapoliin ja Taraksen (Tarentum) ohella ainoita, jotka olivat edelleen luonteeltaan kreikkalaisia. Tämä ilmenee myös kaupungista löydetyistä piirtokirjoituksista, joista osa on erikoinen sekoitus kreikkaa ja latinaa.[3][21]

Rhegium säilyi sijaintinsa vuoksi merkittävänä kaupunkina läpi Rooman keisariajan, päin vastoin kuin monet muut eteläisen Italian entiset kreikkalaiset siirtokunnat, jotka taantuivat selvästi.[3][22]

Vuonna 410 jaa. Rhegium oli päätepiste Alarikin etenemiselle Italiassa, tämän vallattua Rooman jälkeen Campanian, Lucanian ja Bruttiumin. Vallattuaan kaupungin hän yritti valloittaa sieltä käsin myös Sisilian, mutta epäonnistui tässä ja peräytyi Consentiaan, jossa kuoli. Kaupungilla oli merkittävä rooli edelleen gootteja vastaan käydyissä goottisodissa. Totila valtasi sen vuonna 549 ennen Sisilian sotaretkeään.[3]

Myöhemmin Bysantin valtakunta valtasi Rhegiumin itselleen muun eteläisen Italian ohella. Välillä kaupunki oli saraseenien valtaamana. Normannit valtasivat kaupungin vuonna 1060 Robert Guiscardin johdolla.[3] Myöhemmin siitä tuli osa Napolin kuningaskuntaa.