Revyy

Suomen vanhimpia revyyn tapaisia esityksiä nähtiin jo 1870-luvulla. 1800-luvun jälkipuoliskolla helsinkiläinen huvielämä kansainvälistyi Tukholman ja Pietarin vaikutuspiireissä. Läpikulkumatkalla olevat artistit esiintyivät Helsingissä sekä usein myös Viipurissa ja Turussa.[3] 1900-luvun uutuus olivat elokuvateatterit. Niissä yleistyivät elokuvan, elävän pienohjelman ja muun huvittelun yhdistelmät.[4] Aluksi tarkoituksena oli käyttää esiintyjiä vain viihdyttämään yleisöä filmikelan vaihtamisen aiheuttaman pakollisen tauon aikana, mutta osoittautui, että kansa alkoikin jonottaa katsomaan esiintyjiä. Kluuvikadulla sijainneessa elokuvateatteri Helikonissa yleisöä viihdyttivät muun muassa ”Suomen humoristisimmaksi laulajaksi” mainostettu kuplettilaulaja J. Alfred Tanner, salonkivoimistelijaveljekset Kalervo, kanteleen säestyksellä vihellystaidetta esittänyt Virginia Sarin ja ruotsalaiset glunttilaulajat Adolf Rangstedt ja Carl Thorell. Esityksissä imitoitiin ja esitettiin esimerkiksi suomalaisia suurmiehiä kuten Runebergia ja Lönnrotia.[5] Ajankohtaisista aiheista käsiteltiin muun muassa nykyaikaista palvelusväkeä, rouva-nimityksen ulottamista kaikkiin naishenkilöihin, voipulaa, seteliväärennöksiä, teatterikiistoja ja puhelimen, kirjoituskoneen ja auton kaltaisia uutuuksia. Hauskimpia numeroita toisteltiin kaikkialla kaupungissa.[6]

Vielä 1920-luvun alkupuolella revyyohjelmat olivat suosittua huvia hienostoravintoloissa.[7]

Radiorevyyt ylläpitivät kulttuuria 1930-luvulla ja sodan aikana. Pallen (Reino Hirviseppä) radiorevyitä lähetettiin Yleisradiossa vuosina 1935–1945 yli kuusikymmentä.[8] Etenkin alkuvuosina kaikki tehtiin suorina lähetyksinä, joten revyistä on säilynyt hyvin vähän. Radiorevyyt loppuivat sodan jälkeen sosialistisen pääjohtaja Hella Wuolijoen tultua Yleisradion johtoon. Wuolijoki olisi tosin mielellään pitänyt Pallen radiorevyyt ohjelmistossa mutta edellyttäen että käsikirjoituksissa noudatettaisiin Wuolijoen henkilökohtaisia ohjeita. Tässä tilanteessa Palle jäi mieluummin vapaaehtoisesti syrjään.[9]

Ensimmäinen vakituinen suomalainen revyy oli Pallen, näyttelijä-ohjaaja Ossi Elstelän ja taiteilija- toimittaja Paavo Päiviön 1945 perustama Iloinen Teatteri. Iloisen Teatterin alkujuuret olivat sodanaikaisissa aseveli-illoissa. Se sai alkunsa talven 1945 hankalissa olosuhteissa kaikenlaisten tarvikkeiden pulan ollessa pahimmillaan. Hämäläisten talolla alkaneet esitykset osoittautuivat kuitenkin valtavaksi menestykseksi. Ensimmäisen vuoden katsojamäärät kohosivat kymmeniin tuhansiin. Sodan jälkeisessä poliittisessa ja taloudellisessa ilmapiirissä Iloinen Teatteri ajautui kuitenkin nopeasti vaikeuksiin. Sen toiminta tyrehdytettiin esityslupien eväämisellä ja teatterin lippujen korkealla verotuksella.

Vuonna 1946 Ossi Elstelä perusti uuden teatterin nimeltään Punainen Mylly. Nimi oli käännös Pariisin Moulin Rougesta, mutta väri viittasi myös politiikkaan, sillä Iloisen Teatterin alasajon takana olivat sekä valvontakomissio että hallituksen kommunistit. Punainen Mylly rekisteröitiin ilman vaikeuksia. Elstelän taloudellisena kumppanina oli Sotaleskien ja kaatuneiden omaisten huolto ry, jonka toimintaan esityksistä kertyneet tulot ohjattiin. Punainen Mylly oli Suomen ensimmäinen vakituinen revyyteatteri. Se sai kamppailla koko olemassaolonsa ajan rahavaikeuksien kanssa. [10]

Seuraava varsinainen revyyteatteri oli Uusi Iloinen teatteri (UIT), joka perustettiin vuonna 1978. Matti Kuusla, Jaakko Salo, Marjatta Leppänen ja Jukka Virtanen olivat tehneet useamman vuoden suosittuja ravintolaohjelmia helsinkiläisissä ravintoloissa. Linnanmäen huvipuiston johtaja Sara Ekelund oli pitkään etsinyt sopivaa kesärevyytä Peacock-teatteriin ja pyysi Matti Kuuslaa tuottamaan revyyn Peacockiin. Tästä seurasi useita kymmeniä vuosia kestänyt revyyohjelmien putki Peacock-teatterissa. [11] Vuonna 2009 Peacockia hallinnoiva Bulevardin teatteriyhdistys ei enää uusinut UIT:n sopimusta.[12] UIT hakeutui konkurssiin syksyllä 2010. Sen toimintaa jatkoivat uudet omistajat nimellä Hakaniemen Musiikkiteatteri Oy.[13] Esityksiä järjestettiin Hakaniemessä Arenan talossa vuosina 2010–2014 ja Peacock-teatterissa vuosina 2015–2019.[14]

Vuonna 1995 Ere Kokkonen perusti Komediateatteri Arenan (nykyinen Suomen Komediateatteri), jossa tehtiin Kokkosen aikana revyyesityksiä. Kokkonen aloitti revyytuotannot ollessaan Yleisradiossa TV 1:llä Taideohjelmien päällikkönä 1990-luvun alussa. Presidenttipeli 1 sai ensi-iltansa Ylen tuottamana Savoy-teatterissa syksyllä 1992. Kapellimestarina oli Olli Ahvenlahti. Seuraavana vuonna tehtiin Presidenttipeli 2: Monttu auki. Kumpikin esitys televisioitiin. Myöhemmin Yle vetäytyi tuotannosta ja Kokkonen jatkoi revyiden tekemistä ensiksi Savoy-teatterissa ja myöhemmin entisen elokuvateatteri Tuulensuun tiloissa Hakaniemen Arenan talossa, jossa aloitettiin vakituinen teatteritoiminta syksyllä 1994.[15] Syksyisin ohjelmistossa oli revyyesityksiä aina Ere Kokkosen kuolemaan vuoteen 2008 asti.[16] Suomen Komediateatteri lähti talosta vuoden 2009 lopussa.[17] Vuoden 2018 alussa Suomen Komediateatteri alkoi hallinnoida Linnanmäen Peacock-teatteria. [18]

Pohjoismaissa on vahva revyyperinne, joka on alkanut jo 1800-luvun alkupuolella. Kuuluisia pohjoismaalaisia revyyesiintyjiä ovat muun muassa ruotsalaiset Povel Ramel, Hasse Alfredson ja Tage Danielsson, Karl Gerhard ja Ernst Rolf, jotka kirjoittivat tekstinsä, sävelsivät musiikin ja esiintyivät itse.[19] Myös Tanskassa on lukuisia revyyteattereita, joista tunnetuimpia ovat 1930-luvulta asti toiminut Cirkusrevyen Klampenborgissa Dyrehavsbakkenin huvipuistossa Kööpenhaminan ulkopuolella ja Odensen Sommerrevy.[20]

• Burleski
• Kabaree
• Music hall
• Überbrettl
• Varietee
• Vaudeville

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Revyy Wikimedia Commonsissa