Valtiontalouden tarkastusvirasto

Jo Ruotsin vallan aikana perustettiin vuonna 1695 Kamarirevisio-niminen virasto valvomaan kruunun finanssihallintoa. Sen nimi muutettiin 1799 Kamarioikeudeksi.[9]

Suomen autonomian ajan alussa valtion veronkannon ylivalvonta ja tilintarkastus kuuluivat Senaatin kamaritoimituskunnalle, jonka yhteyteen perustettiin tätä tarkoitusta varten revisiokonttori. Senaatin ohjesäännöllä perustettiin 16.12.1824 itsenäinen virasto nimeltä Yleinen revisionioikeus, jonka alaisuuteen revisionikonttori siirrettiin. Sen johtajana oli ylikomissaari. Konttorin tehtävä oli tarkastaa valtion tilit ja oikeuden tehtävä käsitellä havaitut väärinkäytökset sekä nostaa mahdolliset syytteet. Revisionioikeus siirtyi aikanaan kamaritoimituskunnan alaisuudesta valtiovaraintoimituskunnalle.

Viraston nimi lyhennettiin 29.12.1923 annetulla uudella johtosäännöllä muotoon Yleinen revisionilaitos. Revisio-oikeus jatkoi sen alaisuudessa, kunnes korvattiin 1931 revisioneuvostolla.[10]

Laki valtiontalouden tarkastuksesta annettiin 23.12.1947 ja Valtiontalouden tarkastusvirasto aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Laissa valtiontalouden tarkastusvirasto sai tehtäväkseen tarkastaa valtion taloudenhoidon laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä valvoa tulo- ja menoarvion noudattamista, mitkä ovat tänäkin päivänä sen päätehtävät. Valtion yleiskirjanpito ja valtion tilinpäätöksen laatiminen siirrettiin 14.4.1965 annetulla asetuksella Valtiokonttorille. VTV:n tehtäviin lisättiin 1993 Valtion vakuusrahaston ja sen mukana pankkituen sekä 1995 Suomen ja Euroopan unionin välisten varainsiirtojen valvonta. Tarkastusvirasto siirrettiin vuodesta 2001 alkaen valtiovarainministeriön alaisuudesta eduskunnan alaiseksi itsenäiseksi virastoksi, koska vuonna 2000 voimaan astunut perustuslaki edellytti virastolta toiminnallista itsenäisyyttä.[10][11] Puoluetuen valvonta siirtyi oikeusministeriöltä VTV:lle vuoden 2016 alusta.

Eduskunnan oikeusasiamies antoi joulukuussa 2020 huomautuksen VTV:n pääjohtaja Tytti Yli-Viikarille ja VTV:n oikeudellisista asioista vastaavalle johtajalle Mikko Koiraselle. Huomautus koski sitä, että Yli-Viikari ja Koiranen olivat tehneet keväällä 2016 sopimuksen, jolla viraston ylitarkastajalle maksettiin ilman työvelvoitetta vuoden 2016 jälkipuoliskolta täyttä palkkaa ja vuoden 2017 alusta heinäkuun 2018 loppuun asti puolikasta palkkaa.[12]

Titteli vuoteen 1897 ylikomissaari, 1897–1947 ylijohtaja, vuodesta 1948 pääjohtaja

• Israel Wallin 1825–1839
• Karl Johan Helsingius 1839–1842[13]
• Johan Gabriel Martin 1842–1852[13]
• Jacob Meinander 1852–1861[13]
• Anders Johan Chydenius 1861–1865[13]
• Carl Edvard Stjernvall vt. 1865–1869
• Anders Reinhold Cygnaeus 1869–1889
• Vasili Margunov 1889–1897[13]
• Knut Alfred Stadius 1897–1900[13]
• Axel Ekestubbe 1901–1907[13]
• August Stråhlman 1907–1926
• Sixten Wahlroos 1926–1933
• Juho Airaksinen 1933–1947
• Pietari Salmenoja 1948–1960[14]
• Veikko Lampola 1960–1973[14]
• Olavi Kahlas vt. 1973–1975[14]
• Esko Niskanen 1975–1992[14]
• Tapio Leskinen 1992–2006[15]
• Tuomas Pöysti 2007–2015[16]
• Tytti Yli-Viikari 2016–2021
• Sami Yläoutinen 2022–[4]

Lähde[17]

Tarkastusvirastoa johtaa eduskunnan valitsema pääjohtaja, jonka toimikausi on kuusi vuotta. Pääjohtaja vahvistaa tarkastussuunnitelman sekä päättää eduskunnalle annettavista kertomuksista ja tarkastusohjeista.[18]

Tarkastusvirastossa on kolme yksikköä: tarkastusyksikkö, valvontayksikkö ja yhteisten palvelujen yksikkö. Tarkastusyksikkö vastaa tilintarkastusten, tuloksellisuustarkastusten ja laillisuustarkastusten tekemisestä. Yksikön johtajana toimii Jaakko Eskola. Valvontayksikkö vastaa puolue- ja vaalirahoitusvalvonnasta, avoimuusrekisteritehtävästä, kanteluiden ja väärinkäytösilmoitusten käsittelystä sekä finanssipolitiikan tarkastuksista. Lisäksi se vastaa finanssipolitiikan valvonnan tehtävästä, joka toimii riippumattomasti muusta viraston toiminnasta. Valvontayksikön johtaja on Matti Okko. Yhteiset palvelut vastaa viraston henkilöstö-, talous- ja tietohallintopalveluista, viestinnästä, toimitiloista, asianhallinnasta ja muista viraston yhteisistä palveluista. Yksikköä johtaa Tuula Sandholm.[18]

• Oulasvirta, Lasse: ”Valtion virastojen ja laitosten tilintarkastus – tarkastuslaatua verovaroin”, Näkökulmia laskentatoimeen ja tilintarkastukseen. University of Tampere, 2009. ISBN 9514477286. Google books (viitattu 8.2.2014).
• Pääjohtajakunta. Valtion virastojen ja laitosten johto muuttuvassa valtionhallinnossa 1955–2005. SKS, Helsinki 2005.

• Valtiontalouden tarkastusviraston verkkosivut