Reverend Gary Davis
Reverend Gary Davis (varhaisilla levyillä nimellä Blind Gary Davis, 30. huhtikuuta 1896 Laurens, Etelä-Carolina – 5. toukokuuta 1972 Hammonton, New Jersey[1]) oli yhdysvaltalainen blues- ja gospellaulaja ja kitaristi. Hänen ainutlaatuinen näppäilytekniikkansa on vaikuttanut moniin muusikoihin ja hänen oppilaitaan New Yorkissa olivat muun muassa Stefan Grossman, Roy Book Binder, Woody Mann, Nick Katzman, Dave Van Ronk ja Tom Winslow.
Davis syntyi Etelä-Carolinassa ja sokeutui jo nuorena. Hän alkoi soittaa kitaraa ja kehitti soittotavan, jossa hän käytti ainoastaan peukaloa ja etusormea näppäilyyn. 1920-luvun puolivälissä Davis muutti katumuusikoksi Pohjois-Carolinan Durhamiin, joka oli tuolloin merkittävä mustan kulttuurin keskus. Siellä hän alkoi soittaa yhdessä muiden Piedmont blues -tyylisuunnan edustajien kuten Blind Boy Fullerin ja Bull City Redin kanssa. Vuonna 1935 paikallinen kauppias J. B. Long, jolla oli tapana tukea paikallisia muusikoita, esitteli Davisin, Fullerin ja Redin American Record Companylle.
Vuonna 1940 baptistipapiksi vihitty Davis muutti New Yorkiin ja alkoi saarnata ja soittaa Harlemin kadunkulmissa. Hän levytti jälleen 1940-lopulla muutamia gospel-kappaleita, mutta hän alkoi saavuttaa varsinaista huomiota vasta 1950-luvun puolivälissä[2]. Hänen musiikkiaan julkaisivat muun muassa Stinson, Folkways ja Riverside, jolle hän levytti seitsemän laulua vuoden 1956 alkupuolella[1].
Folkmusiikin suosion nousun myötä Davis "löydettiin uudelleen" ja hän esiintyi muun muassa Newport Folk Festivalilla. Peter, Paul and Mary levytti Davisin tunnetuksi tekemän kappaleen "Samson and Delilah", jonka ensimmäinen levyttäjä oli Blind Willie Johnson. Davis äänitti myös livealbumin Vanguard-merkille. Davisistä tehtiin myös kaksi televisiodokumenttia (vuosina 1967 ja 1970).