Sielunmessu

Sielunmessu eli requiem on katolisen kirkon jumalanpalvelus, jossa rukoillaan edesmenneiden puolesta. Sen alkuperäinen nimi on lat. Missa pro Defunctis eli messu kuolleiden puolesta, mutta se tunnetaan yleisesti myös palveluksen tekstin ensimmäisellä sanalla Requiem eli "lepo".

Arkkipiispa, kardinaali Joachim Meisnerin requiem-messu Kölnin tuomiokirkossa 2017

Requiemin osat

Sielunmessu noudattaa yleisesti tavallisen messun kaavaa. Se sisältää täydellisessä muodossaan messun pysyvät osat paitsi Gloria, Credo ja evankeliumia edeltävä Halleluja, joka korvataan Tractus-osalla, sekä muuttuvat osat, joiden teksti sielunmessussa on aina sama. Requiemiin kuuluu Sekvenssi-osa Dies irae. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen liturgisissa uudistuksissa Dies irae-osan käytöstä luovuttiin.

Dies irae sekvenssin on muotoillut Tuomas Celanolainen 1200-luvulla. Runoelman alku kuvaa viimeistä päivää mm. Ilmestyskirjan näyllä, Keskiosa on katuvan rukousta ja sekvenssin loppujakso muuttuu minä-muodosta yleiseksi.[1]

Trenton kirkolliskokouksessa säädetyn requiem-messun osat ovat:

Introitus

Kyrie

Graduale

Tractus

Sekvens

Offertorium

Sanctus

Benedictus

Agnus Dei

Communio (Lux aeterna)

Kuuluisia requiem-sävellyksiä
Wolfgang Amadeus Mozartin Requiemin käsikirjoituksen Lacrymosa-osan tahdit 1–5.

Lukuisat säveltäjät ovat säveltäneet sielunmessun tekstin vuosisatojen aikana. Säveltäjät ovat usein käsitelleet requiemin järjestystä vapaasti muunnellen. Esimerkiksi Joonas Kokkosen Requiemista puuttuu Dies irae kokonaan. Kokkosen Requiemissa on viimeistä edellisenä osana osa "In paradisum".

Kuuluisia sielunmessuja:

Suomalaisia requiem-säveltäjiä

Katso myös

Aiheesta muualla

Lähteet
  1. Juha Auvinen (toim): Laulun siivin Kirkkokuorolaisen käsikirja, s. 96, 123. Kirjapaja, 1982. ISBN 951-621-385-5.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.