Repsol Honda

Vuonna 1995 tallissa ajoi kolme kuljettajaa: australialainen Mick Doohan, espanjalainen Àlex Crivillé ja japanilainen Shinichi Itoh. Pyöränä oli Honda NSR500. Mick Doohan ajoi kauden aikana seitsemään voittoon ja varmisti toisen peräkkäisen maailmanmestaruutensa kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Argentiinassa. Àlex Crivillé saalisti yhden voiton ja oli mm-pisteissä sijalla neljä. Shinichi Itoh oli mm-pisteissä viides.

Vuodeksi 1996 talli laajensi neljään kuljettajaan. Mick Doohan ja Àlex Crivillé ajoivat Honda NSR500:a ja japanilaiset Tadayuki Okada ja Shinichi Itoh Honda NSR55V:llä. Doohan voitti kolmannen maailmanmestaruutensa ajaen kahdeksaan osakilpailuvoittoon ja Crivillé oli loppupisteissä toinen kahdella osakilpailuvoitolla. Okadan sijoitus oli seitsemäs ja Iton kahdestoista.

Talli jatkoi neljällä kuljettajalla kauteen 1997 Doohanin, Crivillén ja Okadan ajaessa NSR500:a ja Takuma Aokin ajaessa NSR500V:llä. Repsol Honda voitti kauden kaikki 15 osakilpailua. Matkalla viidenteen mestaruuteensa Doohan ajoi voittoon 12 kertaa murtaen Ciagomo Agostinin ennätyksen yhden kauden voitoista. Tadayuki Okada voitti yhden osakilpailun ja sijoittui loppupisteissä toiseksi. Àlex Crivillé otti kaksi voittoa, mutta sijoittui loppupisteissä vasta neljänneksi jouduttuaan jättämään viisi osakilpailua väliin Assenissa sattuneen vakavan onnettomuuden jälkeen. Aokin loppusijoitus oli viides. Repsol Honda kuljettajat ottivat kaikki palkintopallisijat neljässä osakilpailussa; Japanissa, Espanjassa, Saksassa ja Indonesiassa.

Kaudella 1998 Doohan, Crivillé ja Okada jatkoivat tallissa laitteinaan NSR500:t ja espanjalainen Sete Gibernau otti neljännen kuljettajan paikan ajaen NSR:n V-versiolla. Doohan jatkoi dominointiaan voittaen kahdeksan osakilpailua ja varmisti viidennen mestaruutensa kotiyleisönsä edessä Australiassa kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa. Crivillén saldo oli kaksi voittoa ja kolmas sija mestaruuspisteissä. Okada mursi ranteensa Italian Grand Prix'n harjoituksissa ja joutui olemaan sivussa kolme osakilpailua. Hänen sijoituksensa oli lopulta kahdeksas. Gibernaun sijoitus oli yhdestoista.

Kauteen 1999 talli jatkoi muuttumattomalla kokoonpanolla. Espanjan GP:n aika-ajoissa viisinkertainen maailmanmestari Michael Doohan ajoi rajusti ulos ja joutui olemaan sivussa koko loppukauden. Kauden päätteeksi Doohan ilmoitti vetäytyvänsä lajista. Crivillé kruunattiin uudeksi mestariksi kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Brasiliassa. Kuljettajien voittosaldot olivat Crivillé kuusi voittoa ja Okada kolme voittoa (loppupisteissä sijalla kolme). Sete Gibernau, joka sai alleen paremman NSR500 -pyörän Doohanin onnettomuuden jälkeen, oli loppupisteissä viides. Tallin kuljettajat täyttivät kaikki palkintopallisijat Kataloniassa Crivillén voittaessa, Okadan ollessa toinen ja Gibernaun kolmas.

Crivillé, Okada ja Gibernau jatkoivat tallissa myös kaudelle 2000, kaikilla pyöränä NSR500. Repsol Honda -tallille kausi 2000 oli kuitenkin vaikea. Crivillé metsästi kauden aikana vain yhden osakilpailuvoiton ja oli mm-pisteissä lopulta yhdeksäs, Okadan sijoituksen ollessa yhdestoista ja Gibernaun viidestoista.

Kaudeksi 2001 Crivillé sai tallitoverikseen japanilaisen Tohru Ukawan. Parannusta kauteen 2000 ei kuitenkaan paljon tapahtunut. Crivillé ajoi palkintokorokkeelle vain kahdesti ja oli loppupisteissä kahdeksas. Ukawan sijoitus oli lopulta kymmenes ja hän onnistui pääsemään palkintokorokkeelle vain kerran. Mestaruuteen ajoi italialainen Valentino Rossi.

Kaudeksi 2002, jolloin mm-sarja muuttui MotoGP-luokaksi, Valentino Rossi liittyi talliin Ukawan tallitoveriksi. Samalla kalusto vaihtui uudet MotoGP-säännöt täyttäväksi kun 500-kuutioinen NSR500 vaihtui 990-kuutioiseksi RC211V:ksi. Rossi ja Ukawa olivat ainoat kuljettajat, jotka saivat käyttöönsä uuden pyörän heti kauden alusta asti. Kauden loppupuolella uusi RC211V annettiin myös Alex Barrosin ja Daijiro Katon käytettäväksi. Valentino Rossi dominoi kautta ja varmisti mestaruuden kun kaudesta oli ajamatta vielä neljä osakilpailua. Rossi ajoi kauden aikana voittoon yksitoista kertaa. Ukawa ajoi voittoon kerran ja palkintokorokkeelle kahdeksan kertaa ja oli mm-loppupisteissä kolmas.

Vuoden 2002 Amerikan AMA Superbike -mestari Nicky Hayden liittyi talliin Rossin tallikaveriksi vuodelle 2003. Rossin dominointi jatkui. Hän otti kauden aikana yhdeksän osakilpailuvoittoa ja ajoi palkintokorokkeelle kauden jokaisessa kilpailussa. Rossi kruunattiin maailmanmestariksi kolmannen kerran peräkkäin kun kautta oli jäljellä vielä kaksi osakilpailua. Hayden onnistui ajamaan palkintokorokkeelle kahdesti ja oli loppupisteissä viides.

Valentino Rossin siirryttyä Yamahalle, kilpailuveteraani, brasilialainen Alex Barros siirtyi talliin Haydenin tallikaveriksi kaudelle 2004. Barros oli kauden päätteeksi sijalla neljä ja Hayden sijalla viisi. Molemmat kuljettajat onnistuivat ajamaan kauden aikana palkintokorokkeelle, mutta kumpikaan ei onnistunut ottamaan osakilpailuvoittoa.

Italian Max Biaggi korvasi Alex Barrosin Haydenin tallikaverina vuodeksi 2005. Hayden otti uransa ensimmäisen MotoGP-luokan osakilpailuvoiton kotikilpailussaan Laguna Secan radalla. Hän oli loppupisteissä kolmas. Biaggin sijoitus loppupisteissä oli viides, neljällä palkintokoroke sijalla.

Kaudella 2006 Nicky Haydenin tallikaveriksi astui 250 kuutioisten maailmanmestari, espanjalainen Dani Pedrosa. Hayden johti mestaruussarjaa suurimman osan kaudesta ja oli ajamassa turvallisesti mestaruuteen, kunnes kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Portugalin Estorilissä Pedrosa menetti pyöränsä hallinnan yrittäessään ohittaa tallikaveriaan. Pedrosan ajovirheen seurauksena molemmat Repsol Honda kuljettajat keskeyttivät Portugalin GP:n ja Valentino Rossi siirtyi mm-sarjan johtoon ennen kauden viimeistä osakilpailua. Kauden päätöskilpailussa Espanjan Valenciassa Rossi kuitenkin kaatui kilpailun kierroksella viisi yrittäessään parannella sijoitustaan huonon lähdön jälkeen. Hayden ajoi varmistellen kilpailussa kolmanneksi ja kruunattiin maailmanmestariksi. Hän ajoi kaudella voittoon kahdesti ja palkintokorokkeelle yhteensä kahdeksan kertaa. Pedrosan sijoitus oli viides, kahdella voitolla ja viidellä muulla palkintokorokesijalla.

Hayden ja Pedrosa jatkoivat tallissa vuonna 2007, jolloin tallin käytössä oli - sääntömuutosten myötä - 800 kuutioinen Honda RC212V. Uusi pyörä ei kuitenkaan ollut alkukaudesta kilpailukykyinen ja HRC myönsikin aliarvioineensa uusien 800 kuutioisten pyörien suorituskyvyn. Kauden edetessä pyörään tehtiin parannuksia ja lopulta Pedrosa onnistui ajamaan kahteen osakilpailuvoittoon ja oli mm-loppupisteissä toinen. Haydenin saldoksi jäi vain palkintokorokesijoituksia ja hän oli kauden päätteeksi sijalla kahdeksan.

Kauden 2008 kuljettajakaksikkona jatkoi Pedrosa ja Hayden, Mike Leitnerin toimiessa Pedrosan ja Pete Benson Haydenin päämekaanikkona. Tallipäällikkönä toimi Kazuhiko Yamano. Pedrosa keräsi kauden aikana 249 mm-pistettä, mikä oikeutti loppupisteissä kolmanteen sijaan, Haydenin ollessa kuudes 155 pisteellä.

Kaudeksi 2009 Nicky Haydenin siirtyessä tallista pois Pedrosan tallikaveriksi tuli italialainen Andrea Dovizioso. Pedrosa sijoittui sarjassa kolmanneksi ja Dovizioso kuudenneksi. Sama kaksikko jatkoi kaudelle 2010, jolloin Pedrosa sijoittui MotoGP:ssä toiseksi ja Dovizioso viidenneksi.

Kaudelle 2011 Repsol Honda palkkasi kolmannenkin kuljettajan. Pedrosan ja Dovizioson lisäksi tallissa ajoi Casey Stoner. Stoner voitti mestaruuden, Dovizioso sijoittui kolmanneksi ja loukkaantumisten takia kolme kilpailua väliin jättänyt Pedrosa oli neljäs.