Renkajoki
Renkajoki [5] on joki, joka virtaa Kanta-Hämeessä Hattulan Renkajärvestä Hämeenlinnan Rengon kautta Janakkalan Haapajärveen.[5]
| Renkajoki | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Kanta-Häme |
| Kunnat | Hattula, Hämeenlinna, Janakkala |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue |
Renkajoen alosan alue (35.883), Renkajoen keskiosan alue (35.884), Renkajoen yläosan v-a (35.885) |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Renkajärvi, Hattula |
| [1] | |
| Laskupaikka | Haapajärvi, Janakkala |
| [2] | |
| Esteet | Vartijakoski, Vahteristonkosken pato, Hiitankosken pato, Kuitilankosken pato, Muurilankosken pato, Hinkaloistenkoski ja Nevilän myllyn |
| Sivu-uomat | Heinioja, Haarajoki |
| Taajamat | Renko |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 121,9 m [1] |
| Laskukorkeus | 80,9 m [2] |
| Korkeusero | 41 m |
| Pituus | 24 km [3] |
| Kaltevuus | 1,71 m/km |
| Keskileveys | 5 m |
| Keskiylivirtaama | 2,59 m³/s [4] |
| Keskivirtaama | 0,76 m³/s [4] |
| Keskialivirtaama | 0,16 m³/s [4] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantietoa
Noin 24 kilometriä pitkä joki alkaa Renkajärven Jokiharjun pohjoissivulta, josta se virtaa Onkilammelle, missä se ylittää harjujakson sen eteläpuolella sijaitseva Tunturilammin kautta Myllykylään. Harjujakso on Renkajärveltä Rengon kautta Tunturivuorelle, ja siitä edelleen kaakkoon, jatkuva harjujen ja muiden jäätikköjokimuodostumien jatkumo. Harjujakson alavaa laaksoa seuratessaan joenuoma leviää toisinaan lammiksi tai järviksi, jotka ovat joen läpivirtausjärviä. Ensimmäinen niistä on puolitoista kilometriä pitkä Tuomisto ja sen perässä puoli kilometriä pitkä Vahteristo. Vahteriston vedenpintaa on nostettu padolla. Seuraavaksi joki saavuttaa 300 metriä pitkän Tammilammin, joka on padottu Hiitankoskesta. Seuraavaksi tulee kolme kilometriä pitkä Myllyjärvi, jonka saman vedenpinnankorkeuden jakavat myös yläjuoksulla Matokoski ja alajuoksulla Ylijärvi. Tämä järviallas on padottu Kuittilankosken padolla. Koski laskee heti Alijärveen, josta alkaa Rengossa Kuittilan ja Muurilan läpi virtaava jokimainen osuuden alku. Rengon kirkon kohdalla joessa on tosin padottu lampi, mutta muuten se on jokimainen ja nyt joki alkaa meanderoida lievästi. Pappilan kohdalla siihen yhtyy oikealta lännestä juokseva Heinioja. Joki alkaa tämän kohdan jälkeen virrata peltoalueella kauempana harjujaksosta. Se sivuaa matkallaan Hinkaloista, Haapamäkeä, Oinaalaa ja Nevilää. Joen rannoilla on paljon makkarajärviä tai joesta haarautuvia katkenneita putaita. Joki palaa Nevilän jälkeen harjujakson ympäristöön ja siirtyy sen pohjoispuolelle Haarajoenkulmalle. Siellä siihen yhtyy vasemmalta pohjoisen metsäalueelta ja Heinisuolta tuleva Haarajoki. Tämä tapahtuu kaksi kilometriä ennen Renkajoen laskemista Haapajärveen Haapaniemessä. Joelle on kaivettu toinenkin lasku-uoma, joka yhtyy Kaartjoen uomaan sen loppujuoksulla.[5]
Renkajoen erikoisuus on sen saama pohjaveden suuri osuus. Koska joki virtaa harjujakson kanssa ympäristöään matalammassa laaksossa, kerää se ympäristön paksun hiekka- ja sorapeitteen pohjavedestä huomattavan osan itseensä. Tutkimuksien mukaan pohjavesikin virtaa harjujakson sydämessä joen suuntaisesti kaakkoon. Virtaavan pohjaveden määrä on arviolta 9 500 kuutiometriä vuorokaudessa eli yli 100 litraa sekunnissa. Esimerkiksi harjun kupeessa Oinaalassa sijaitsevalla pienellä Tervalammilla pohjavesi tuottaa siihen 1 000 kuutiometriä vettä vuorokaudessa. Tämä vesi poistuu lammen ojaa myöten Renkajokeen.[6]
Renkajoen erityisluonteen vuoksi sen yhteydessä voidaan mainita sen lähellä sijaitsevia ja siihen vaikuttavia muitakin järviä ja lampia. Myllykylän seudulla jokeen laskevat myös Kekolammi ja Veittijärvi. Myllyjärven vieressä sijaitsee myös molemmat Kortejärvet, Saikko, Pieru ja Sammakkolammi, joiden sijainti harjujaksolla ja syntytapa liittävät sen Renkajokeen. Rengon taajama-alueella sijaitsevat omana ryhmänään Likolammi, Kirkkojärvi ja Raitalammi. Haapamäen kohdalla laskevat samaa ojaa myöten pohjavettä tuottavat Rapalammi ja Leipomenlammit. Niiden lähellä Oinaalassa sijaitsevat vielä Kiikkara, Tervalammi, Likolammi ja Sulaja.[5]
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä Vanajan reitin valuma-alueella liittyen Hyvikkälänjoen valuma-alueeseen, jonka Renkajoen yläosan valuma-alueeseen joki kuuluu.[5][7]
Historiaa
Salpauselän kehittyminen
Viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön reuna oli vetäytynyt näille seuduille ja se pysytteli paikallaan vuosina 10 050–9 950 eaa. (konventionaalista aikaa) eli noin 100 vuotta. Sinä aikana mannerjäätikön reuna puski näkyviin kolmannen Salpausselän moreeniselänteitä ja soramuodostumia. Nämä muodostumat seuraavat tällä seudulla maastossa linjaa, joka alkaa Nummenkylästä ja osoittaa kohti pohjoiskoillista. Se kulkee Renkajoen ylitse ja asemoituu siihen nähden poikittain. Joki seuraa vuorostaan Renkajärveltä Rengon kautta Tunturivuorelle kulkevaa harjujaksoa. Harjujakso sijoittui tähän kohtaan kallioperässä olevan kalliomurroksen vuoksi, joka oli syvempi kuin muu kallioperä lähialueella. Mannerjäätikön alaiset sulamisvedet hakeutuivat murrokseen jäätikköjoeksi puhdistaen sitä ja muodostivat sen pohjalle harjuja. Kun sulamisvedet saavuttivat mannerjäätikön reunan, purkautuivat ne esille merenpinnan alle tuoden mukanaan hiekkaa, hiesua, hietaa ja savea. Kevyt kivennäisaines kulkeutui meressä eteenpäin Rengon ja Oinaalan kaakkoispuolelle ja laskeutui sinne muodostaen savi- ja hietamaita. Meri oli siellä matalaa ja syvimmilläänkin vain 50 metriä. Raskaampi hiekka kerrostui jäätikköjoen suuaukon eteen harjuiksi, deltoiksi ja sandureiksi. Näitä kaikkia esiintyy Renkajoen ympäristössä runsaasti erityisesti kolmannen Salpausselän vyöhykkeellä.[6]
Renkajoen järviketjun muodostuminen
Harjujakson molemmilla puolilla esiintyy tasaisen maaston alueita, joiden reunat viettävät jyrkästi alaspäin. Rinteet putoavat joskus lampiin ja järviin, mutta myös kuivia tai soistuneita mäenjuuria esiintyy. Tasaiset alueet ovat useimmissa tapauksissa jäätikköjokimuodostumia, joita kutsutaan joko deltoiksi tai sandureiksi muodostumistapojensa vuoksi. Sellainen muodostuu jäätikköjokitunnelin suuaukon edustalle, kun samaan kohtaan kulkeutuu hiekkaa ja soraa pitkiä aikoja. Renkajoen ympäristössä hiekkaa kerääntyi niin paljon, että deltan pohja kohosi merenpinnan tasolle. Siihen aikaan Itämeren Yoldiavaiheen vedenpinnan korkeus oli Rengossa 135–140 metriä mpy., mikä on voitu päätellä deltojen lakikorkeuksista. Deltan leviämistä ympäristöön rajoittivat jäävuoret, joita lohkesi mannerjään reunasta jäätikköjokitunnelin kohdalla. Jäävuoret romahtivat vedessä hiekan joukkoon ja juuttuivat paikoilleen. Kun jäätikköjoen suuaukon paikkaa siirtyi jäävuoren sivulle, alkoi muodostua uusi delta. Tämä prosessi selittäisi Renkajoessa kolmannen Salpausselän kohdalla olevat lukuisat lammet ja järvet, jotka sijaitsevat jäävuorien jättämissä supissa. Ne ovat siis jäävuorien juurien jättämiä jälkiä deltojen ja harjujakson maastossa.[6]
Renkajoen muodostuminen
Renkajoki virtaa maastossa kallioperän murroksen muodostamassa syvennyksessä. Sen pohja on muodostunut kauan ennen jääkausia, mutta jääkauden lopun jäätikköjoki huuhtoi sen pohjaa syventäen sitä lisää. Jäätikköjoki myös kasasi murroksen pohjalle lajittunutta kiveä ja soraa, joka muodosti harjujakson sisimmät ydinrakenteet. Ytimen ympärille se kasasi jäätikköjoen loppuvaiheessa vielä hiekkaa, joka jäätikön sulaessa valui harjun rinteille. Hitaammin sulaneet jäävuoret jättivät harjujakson viereen laajoja suppia. Jostakin syystä jäätikköjoen tuoma materiaali ei täyttänyt murroksen painaumaa kokonaan, vaan se jäi kolmannen Salpausselän vyöhykkeessä ympäristöään alemmaksi. Kun merenpinta aikanaan laski maankohoamisesta johtuen paljastaen Rengon maakamaran ja kallisti maastoa kaakkoon päin, oli Renkajärven suunnalta tulevilla vesillä uoma virrata kaakkoon. Milloin tämä tapahtui, ei ole tarkkaa tietoa.[6]
Renkajoen padot
Renkajokea ja sen järviketjuja on vuosisatoja hyödynnetty myllyjen vesivoiman lähteenä. Esimerkiksi Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 on Renkajokeen piirretty myllyn karttamerkki neljään kohtaan. Yläjuoksulla on mylly Tunturilammin alapuolella Vartijakoskessa, ilmeisesti Vahteriston koskessa oli Hiittan saha, Hinkaloisten koskessa oli mylly ja Nevilässä Myllylammin kohdalla oli mylly.[8]
Lähteet
- Renkajärvi, luusua (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 24.10.2019.
- Haapajärvi, joensuu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 24.10.2019.
- Etelä-Suomen Aluehallintovirasto: Kalatien rakentaminen Kuittilankosken patoon(päätös 22/2014/2), 20.2.2014, viitattu 4.11.2017
- Vähäkäkelä, Markku & Stening, Mikael: (laskennalliset virtauslukemat), Kuittilan osakaskunta, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 16.12.2013, viitattu 4.11.2017 [vanhentunut linkki]
- Renkajoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 24.10.2019.
- Haavisto-Hyvärinen, Maija & Stén, Carl-Göran & Herola, Erkki: Rengon maaperäkartan 2131 05 selitys, Geologian tutkimuskeskus, 31.12.1993, viitattu 4.11.2017
- Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 5.11.2017.
- Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050967.jpg), 1855−1856
Aiheesta muualla
- Yle: Padot avautuvat Renkajoen taimenille, 3.5.2013
- Myllykoski, Laura: Taimenet saivat 32 kuormallista kiveä (Arkistoitu – Internet Archive), 18.11.2016
- Kuivalahti, Markus: Renkajoki (Arkistoitu – Internet Archive), 2010
- Jutila, Heli & Harju, Hannu: Rengon luonto-opas (Arkistoitu – Internet Archive), 2004
- Outdoorsfinland: Renkajoki Aprillipäivän jälkeen, 12.4.2014
- Renkajärven Suojeluyhdistys: Blogspot