Rengasmustesieni
Rengasmustesieni (Coprinus sterquilinus) on mustesienilaji, joka muistuttaa tunnetumpaa suomumustesientä, mutta on kuitenkin sitä pienempi ja harvinaisempi, ei kuitenkaan uhanalainen. Suomessa sitä on tavattu etelä- ja itäpainotteisesti. Siitä on kolme variaatiota[1], ja laji on sirkumpolaarinen pohjoisella pallonpuoliskolla. Laji viihtyy erityisesti hevosen lannalla, ja sen pääesiintymisalueena on Pohjois-Amerikka. Esimerkiksi Venäjällä lajia pidetään syötävänä, mutta harvinaisena sitä ei Suomessa ole tapana käyttää ravinnoksi.[2][3][4]
Rengasmustesieni | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Alaluokka: | Agaricomycetidae |
Lahko: | Agaricales |
Heimo: | Agaricaceae |
Suku: | Suomumustesienet Coprinus |
Laji: | sterquilinus |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Rengasmustesieni on aluksi valkoinen lakin keskiosasta kellertävä, lähinnä munanmuotoinen, ja siinä on haivenia tai suomumuodostelmaa. Lakki sulaa myöhemmin mustemaiseksi itiöiden kypsyessä. Jalka on lähinnä kermanvärinen, harvoin yli kymmentä senttimetriä pitkä ja yleensä senttiä ohuempi. Heltat ovat hyvin tiheässä. Jalan tyviosassa selkeän tyvipaksunnoksen lähellä on kalvomainen rengas. Lajin itiöt ovat huomattavan suuret.[5][3][4]
Lähteet
- Coprinus sterquilinus Index Fungorum. 2020. Viitattu 5.8.2020.
- Salo, Niemelä, Nummela-Salo, Ohenoja: ”4-5, Levinneisyys- ja ekologiataulukot”, Suomen helttaqsienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 128,262. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1996-9.
- С.Ю.Афонькин: Грибы России – Европейской части, Сибири и Дальнего Востока, s. 12. Vilna: Bestiary, 2013. ISBN 978-609-456-104-7.
- Jan Vesterholt: ”Coprinus”, Funga Nordica, s. 533. Copenhagen: Nordsvamp, 2004. ISBN 978-87-983961-3-0. (englanniksi)
- Antti Nyman: ”Mustesienet”, Suursieniopas, s. 145. Helsinki: Suomen Sieniseura, 1976. ISBN 951-95362-0-5.