Rengaslajit

Rengaslajit[1] ovat pitkä sarja ketjuksi ryhmittyneitä populaatioita, jotka muodostavat renkaan muotoisen levinneisyysalueen. Tämän ketjun ääripäät menevät osaksi päällekkäin, mutta ne eivät enää lisäänny keskenään, koska ne ovat muuttuneet liian erilaisiksi, kuin eri lajeiksi. Tämä aiheuttaa vaikeuksia lajimäärittelylle – tulisiko koko rengas kuvata samaksi lajiksi vai määrittää ääripäät omiksi lajeikseen. Käytännössä ketju jaetaan usein eri lajeihin, koska tutkimus usein osoittaa, että ketjussa on katkoksia tai jäänteitä aiemmasta eristyneisyyden ajasta, joita voidaan pitää lajien rajoina.[2]

Harmaalokki ja selkälokki muodostavat populaatioiden jatkumon, joka elää Pohjoisnavan ympärillä.

Esimerkkejä

Harmaalokki ja selkälokki risteävät keskenään joillain alueilla, toisilla eivät risteä.

Tunnettu rengaslaji on muun muassa harmaalokki/selkälokki. Eurooppalaiset selkälokki ja harmaalokki eivät risteä keskenään. Silti lajien välillä tapahtuu hidasta geenivirtaa, koska lajien välillä on monia Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa eläviä välimuotoja, joista osa risteytyy selkälokkien, osa harmaalokkien kanssa ja osa keskenään.

Himalajan ympärillä elävä idänuunilintu on rengaslaji, jonka ääripäät eivät risteä keskenään. Amerikassa elävä Ensatina-suvun salamanteri on rengaslaji Kalifornian Keskuslaakson ympärillä.

Katso myös

Lähteet

  1. rengaslajit Tieteen termipankki. Viitattu 14.7.2021.
  2. Mayr, Ernst: Evoluutio, s. 281–282. (alkuteos What Evolution Is, 2001). Suomentanut Kaaro, Jani. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27897-1.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.