Rengashaarniska

Rengashaarniska keksittiin antiikin aikaan joskus ensimmäisellä vuosituhannella eaa., mutta on epäselvää ketkä sitä ensiksi käyttivät. Varhaisimmat löydöt ovat 400-luvulta eaa. skyyttalaisesta haudasta. Tanskassa Hjortspringin suolöydön rengashaarniskat ajoittuvat 300-luvulle eaa. Rooman imperiumi törmäsi rengashaarniskoihin kohdatessaan etruskeja ja gallialaisia. Rooman armeija otti varusteen käyttöön nimellä lorica hamata. Legioonalaiset kantoivat rengashaarniskaa, kunnes ensimmäisellä vuosisadalla jaa. sen väliaikaisesti syrjäytti kuuluisa metallivanteista koottu lorica segmentata. Rooman armeijan Auxilia-joukot, ratsuväki ja joskus legioonalaisetkin käyttivät rengashaarniskaa tämän jälkeenkin. Kuitenkin 200-luvulla jaa. Rooman valtakunnan heiketessä ja köyhtyessä halvempi rengaspanssari syrjäytti lorica segmentatan. Kreikaksi rengashaarniska tunnetaan nimellä katafraktes, läpinivottu, mistä tulee myös raskaan, haarniskoidun ratsuväen nimi katafrakti.

Rengashaarniska säilyi käytössä myös ns. pimeällä keskiajalla, joskin sen valmistus oli hyvin kallista. Karolingisella ajalla rengaspaita saattoi maksaa yhtä paljon kuin maatila. Rengashaarniska oli kuitenkin käytännössä tuhoutumaton, ja haarniskat saattoivat periytyä vuosisatojen ajan isältä pojalle. Koska kuitenkin uusia haarniskoita valmistettiin jatkuvasti, niiden lukumäärät lisääntyivät vuosisatojen saatossa. Sydänkeskiajalle tultaessa myös metallurgia ja raudanvalmistus- ja muokkausmenetelmät kehittyivät, ja rengashaarniskan hinta laski. Rengashaarniska oli 1200-luvulla jo jokamiehen varuste Keski-Euroopassa.

Rengashaarniskan käyttö oli yleistä keskiajan loppuun asti. Levyhaarniska alkoi 1300-luvulla syrjäyttää rengashaarniskaa. Rengashaarniskaa nähtiin kuitenkin tämän jälkeenkin niiden yllä, joilla ei ollut varaa levyhaarniskaan. Koska rengashaarniska on käytännössä ikuinen ja se mukautuu käyttäjänsä ruumiinmuotoihin, monet vanhat haarniskat saattoivat periytyä isältä pojalle suvussa vuosisatojen ajan. Lisäksi rengashaarniskaa käytettiin yleisesti levyhaarniskan alla suojaamassa panssarilevyjen saumoja. Itä-Euroopassa ja Aasiassa rengashaarniska säilyi käytössä keskiajan jälkeenkin.

Puolassa rengashaarniskaa käytettiin 1600-luvun lopulle ja Venäjän kasakkajoukot lopettivat sen käytön vasta 1800-luvulla.[1]

Rengashaarniska oli suosittu ja tehokas suoja, koska se pystyi estämään leikkaavia aseita läpäisemästä ihoa. Keskiaikainen lääketiede kykeni asettamaan murtuneet luut paikalleen, mutta tulehduksia vastaan se oli voimaton. Haarniska siis suojasi erityisesti keveämmiltä teräaseen iskuilta. Voimakas keihään, kirveen, miekan tai nuolen isku saattoi lävistää rengashaarniskan ja tunkea haavaan likaa ja metallinpalasia. Rengashaarniskan alla käytettiin usein tukevaa toppatakkia (költeri, gambeson, aketon, haqueton) joka pehmensi iskujen voimaa.

Nykyaikaiset kokeet ja elävän historian toiminta sekä liveroolipelit ovat osoittaneet, että rengashaarniska on erinomainen suojaväline. Se on joustava, eikä rajoita käyttäjänsä liikkumista juuri lainkaan. Se ei kiristä, ja asettuu kantajansa mittoihin ja muotoihin. Rengashaarniskan heikoin puoli on se, että paino kohdistuu pahimmin hartioihin: tämän vuoksi vyön käyttäminen rengaspaidan kanssa auttaa jakamaan painoa tasaisemmin. Rengashaarniska päällä on mahdollista juosta, hyppiä, voimistella – ja jopa uida lyhyitä matkoja.

Rengashaarniska on myös melko edullinen, sillä oikeilla työvälineillä sellaisen pystyy tekemään kuka tahansa, ja se on myös itsestään puhdistautuva, joten se ei kärsi ruosteesta, toisin kuin monet muut haarniskat.

Nykypäivän elävän historian taistelukäytössä rengashaarniska antaa riittävän suojan metalli-, bofferi-, rottinki- ja bambuaseita vastaan, mutta sen alla on suositeltavaa käyttää pehmustettua liiviä tai toppatakkia – aivan kuten keskiajallakin. Rengashaarniskaa voidaan käyttää myös siviilivaatteiden alla, jolloin taistelija voi totuttautua sen käyttöön. Useimmat näissä harrasteissa käytettävistä rengaspaidoista ovat niittaamattomia eli niiden rautalenkkejä ei ole niitattu kiinni (engl. butted mail).

Lihanjalostustehtaissa rengaspaita ja -hansikkaat kuuluvat lihanleikkaajien suojavarusteisiin.

• (suomeksi) Rengaspanssarin valmistusohjeet