René Bourque

WHL:n sijaan Bourque pelasi juniorikiekkoa AJHL-joukkue St. Albert Saintsissa säilyttäen NCAA -kelpoisuuden. Hän teki 44 maalia ja 81 pistettä ollen joukkueen sisäisen pistepörssin toinen kaudella 1999–2000. Hänet nimettiin AJHL:n tulokkaiden tähdistöön sekä ehdokkaaksi vuoden tulokkaaksi. Tästä huolimatta häntä ei varattu NHL:ään.

AJHL:n jälkeen Bourque siirtyi collegeen neljäksi vuodeksi pelaamaan Wisconsin Badgersiin. Hän oli joukkueen paras maalintekijä 19 maalilla sekä paras pistemies 27 tehopisteellään kaudella 2002–2003 ja tuli valituksi joukkueen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Bourque oli myös seuraavalla kaudella joukkueensa ykkönen 16 maalilla ja 34 pisteellä. Hänelle annettiin Ivan B. Williamson Scholastic Award vuoden pelaajana.

Valmistumisensa jälkeen Bourque teki 29. heinäkuuta 2004 vapaana agenttina tulokassopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa. Hänet lähetettiin Chicagon AHL:ssä pelaavaan farmijoukkue Norfolk Admiralsiin kaudeksi 2004–2005. Hän teki Norfolkin seuraennätyksen iskemällä 33 maalia ja oli joukkueen paras pistemies 60 tehopisteellään. Hänet palkittiin vuoden tulokkaalle annettavalla Dudley "Red" Garrett Memorial Awardilla. Lisäksi hänet valittiin tulokkaiden joukkueeseen ja hän pelasi Team Canadan paidassa vuoden 2005 AHL:n tähdistöottelussa, jossa hän voitti kovin laukaus -kilpailun.

Bourque liittyi Chicago Blackhawksiin kauden 2005–2006 alussa. Hän teki ensimmäisen maalinsa debyyttiottelussaan 5–3-tappiossa Mighty Ducks of Anaheimille. Yhteensä hän teki tulokaskaudellaan 16 maalia ja 34 pistettä ollen joukkueen sisäisen pistepörssin neljäs. Myöhemmin Bourque ja Chicago tekivät kahden vuoden jatkosopimuksen. Hänen kausi 2006–2007 oli loukkaantumisten täyttämä. Hän pelasi vain 44 ottelua, joissa teki seitsemän maalia. Bourque vietiin sairaalaan 12. marraskuuta 2006 hänen saatuaan Columbus Blue Jacketsia vastaan pelatussa ottelussa Nikolai Žerdevin luistimesta viillon niskaansa. Blackhawks ilmoitti tämän jälkeen hänen olevan kolmesta kuuteen viikkoa sivussa otteluista. Bourque piti itseään onnekkaana palatessaan neljän viikon jälkeen pelaamaan, sillä hän ei olisi ehkä selviytynyt, mikäli haava olisi ollut pari millimetriä syvempi.

Vain kaksi viikkoa paluunsa jälkeen Bourque joutui uudelleen sivuun murrettuaan nilkkansa 31. joulukuuta 2006. Hän palasi kokoonpanoon lähes kahden kuukauden poissaolon jälkeen 21. helmikuuta 2007. Loukkaantumiset haittasivat myös kautta 2007–2008, jolloin hän oli kauden alun sivussa nivusvamman vuoksi, jonka jälkeen hän tippui marraskuussa pois kokoonpanosta peukalovamman vuoksi kuukaudeksi. Paluunsa jälkeen hän pelasi loppukauden ajan ja tilille kertyi 62 peliä sekä kymmenen maalia ja 14 syöttöä.

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä 2008 Bourque kaupattiin Calgary Flamesiin vaihdossa toisen kierroksen varausvuoroon vuodelle 2009. Calgary teki hänen kanssaan nopeasti kahden vuoden sopimuksen. Calgaryssa hän teki uransa ensimmäisen hattutempun Ottawa Senatorsia vastaan 27. joulukuuta 2008 pelatussa ottelussa. Hän nyrjäytti nilkkansa ja oli runkosarjan kaksi viimeistä kuukautta loukkaantuneena. Vaikka hän pelasi vain 58 ottelua, hän kuitenkin onnistui ensimmäisen kerran urallaan rikkomaan 20:n maalin rajan, minkä lisäksi hän teki ennätyksensä 40 pisteellä. Hän palasi pelaamaan vuoden 2009 pudotuspeleihin entistä seuraansa Chicago Blackhawksia vastaan. Häneltä jäi yksi sarjan ottelu väliin vammojen uusiutumisen vuoksi. Tämän jälkeen hänen nilkkansa hoidettiin leikkauksella.

Bourque jatkoi kaudella 2009–2010 Calgaryssa, jossa johti joukkueen sisäistä pistepörssiä vielä marraskuun lopussa, kunnes loukkaantui jälleen. Hän palasi kentälle kahden viikon kuluttua tästä oltuaan sivussa kuudesta ottelusta. Bourque teki kauden päätteeksi uransa parhaat tehopisteet viimeistellen 27 maalia ja antaen 31 maalisyöttöä, yhteensä 58 tehopistettä ja saavuttaen plus/miinus-lukeman +7. Kauden päätteeksi hänet kutsuttiin pelaamaan Kanadan maajoukkueeseen maailmanmestaruuskilpailuihin. Niissä hän teki seitsemässä ottelussa yhden maalin ja antoi yhden maaliin johtaneen syötön Kanadan sijoituttua seitsemänneksi.

Helmikuussa 2010 Bourque teki kuuden vuoden mittaisen ja 3,3 miljoonaa dollaria kaudessa tuottaneen sopimuksen Calgaryn kanssa. Flames katsoi Bourquen olleen organisaation paras pelaaja. Epäjohdonmukaisesta pelaamisesta huolimatta Bourqueta pidettiin Calgaryn hyökkäyspään pahimpina uhkina. Hän pelasi vuoden 2011 Heritage Classicissa, jossa teki kaksi maalia Calgaryn voittaessa Montreal Canadiensin lukemin 4–0. Kauden päätteeksi hän oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä 27 osumallaan.

Bourque sai paljon mediahuomiota kaudella 2011–2012. Hän pelasi huonon alkukauden, jonka jälkeen Hockey Night in Canadan kommentaattori Kelly Hrudey kyseenalaisti Bourquen omistautumisen ja sanoi, ettei Bourque välitä pelistä. Hänen joukkuetoverinsa kuitenkin puhuivat hänen puolestaan. Hänet asetettiin kahdesti pelikieltoon kuukauden sisällä sääntöjen vastaisten taklauksien vuoksi. Ensimmäinen pelikielto oli kahden ottelun mittainen ja tuli 19. joulukuuta 2011, kun Bourque taklasi Chicago Blackhawksin Brent Seabrookia takaapäin. Toinen pelikielto toi viiden ottelun pelikiellon, kun Bourque iski Washington Capitalsin Nicklas Bäckströmiä kyynärpäällä päähän 4. tammikuuta 2012. Kyseinen ottelu oli viimeinen, jonka Bourque pelasi Calgaryssa. Hänet kaupattiin Patrick Hollandin ja toisen kierroksen varausvuoron kanssa Montreal Canadiensiin vaihdossa Michael Cammalleriin, Karri Rämöön ja viidennen kierroksen varaukseen.

Yhteensä Calgaryssa ja Montrealissa Bourque teki 18 maalia ja 24 pistettä, jotka olivat hänen alhaisimmat tilastonsa neljään vuoteen. Bourquen kauden 2012–2013 aloitus viivästyi hänen kärsiessään kesäkaudella leikkauksella hoidetusta vammasta.

9. marraskuuta 2014 maalittoman 13 ottelun jälkeen Bourque asetettiin waiver-listalle. Hän oli tällöin tehnyt kaksi syöttöpistettä ja hänen plus/miinus-lukemansa oli –9. Bourque lähetettiin 10. marraskuuta farmijoukkue Hamilton Bulldogsiin, kun yksikään muu joukkue ei poiminut häntä itselleen waiver-listalta. Montrealin organisaatiosta Bourque lähti 20. marraskuuta 2014, kun hänet kaupattiin Anaheim Ducksiin vaihdossa Bryan Alleniin.