Renée Adorée

Jeanne de la Fonte syntyi Ranskan Lillessä sirkusesiintyjien tyttäreksi 30. syyskuuta vuonna 1898.[3][4][1][5][6] Jeanne syntyi sirkusteltassa, ja hänellä oli sisar ja veli.[7] Hänen isänsä oli sirkuksen klovni ja äitinsä ratsastaja. Jeanne alkoi esiintyä jo viiden vuoden ikäisenä vanhempiensa kanssa.[1][8] Jeanne koulutettiin jo lapsena akrobaatiksi, ratsastajaksi ja tanssijaksi.[7]

Teini-ikäisenä hän alkoi näytellä näytelmissä ja pantomiimina,[7] ja matkusti ympäri Eurooppaa näytelmäseurueensa kanssa.[8][1][7] Hän oli esiintymässä Venäjällä, kun ensimmäinen maailmansota syttyi, ja hän lähti Lontooseen.[1][8] Lontoossa hän esiintyi musikaalikomediassa.[7]

Renée Adorée vuonna 1930

Lontoosta hän lähti Yhdysvaltain New York Cityyn, missä hän jatkoi työtään teatterissa.[1][8] New Yorkissa Jeanne esiintyi musikaaleissa Oh Uncle, O' What a Girl ja The Dancer and Sunny.[7] Eräänä iltana Fox Film Companyn (nykyään 20th Century Fox) roolittaja tapasi Jeannen teatterilla ja pyysi häntä ottamaan koe-esiintymisen.[7] Koe-esiintyminen kuitenkin epäonnistui ja Jeanne luopui kiinnostuksestaan elokuvantekoa kohtaan.[7] Ystävät kuitenkin kehottivat häntä ottamaan toisen koe-esiintymisen; tuloksena Jeanne sai roolin Claudiana vuoden 1920 elokuvassa The Strongest,[3] joka oli Jeannen toinen elokuva. Adorée oli tehnyt elokuvadebyyttinsä vuonna 1918 australialaisessa elokuvassa 500 Pounds Reward.[3] Vuonna 1920 studio Fox Film Corporation oli antanut Jeanne de la Fontelle uuden ja eksoottisen nimen, Renée Adorée,[8][1][5] joka on ranskaa ja tarkoittaa "uudestisyntynyttä" ja "ihailtua".

Adorée tapasi viisitoista vuotta vanhemman näyttelijän Tom Mooren (1883–1955) New Yorkissa uudenvuodenaattona 31. joulukuuta vuonna 1920.[1] Tom Moore ja hänen veljensä olivat siihen aikaan hyvin menestyneitä Hollywood-näyttelijöitä.[1][8] Adorée ja Moore menivät vihille Mooren kotona kuusi viikkoa myöhemmin heidän tapaamisestaan 12. helmikuuta vuonna 1921 Kalifornian Beverly Hillsissä.[1][5][8] Heidän avioliittonsa ei kuitenkaan kestänyt; he erosivat vuonna 1924.[5][6]

Adorée teki kuuluisimman roolityönsä Melisandena melodramaattisessa sotaelokuvassa Suuri paraati (1925), jossa hänen vastanäyttelijänään on John Gilbert.[2][8] Suuri paraati teki Adoréesta sensaation ja supertähden vain yhdessä yössä.[2] Suuresta paraatista tuli yksi Metro-Goldwyn-Mayerin suurimmista menestyselokuvista kautta aikain.[8] Suuri paraati on mykkäelokuvakauden toiseksi menestynein elokuva Kansakunnan syntymisen (1915) jälkeen. Elokuva sai ylistävän vastaanoton myös kriitikoilta ja monet elokuvahistorijoitsijat pitävät Suurta paraatia mykkäelokuvakauden yksi parhaimmista elokuvista.[8] Vuonna 1928 Adorée näytteli Howard Hughesin tuottamassa draamaelokuvassa The Mating Call, jossa Adoréella on lyhyt alaston uintikohtaus. Alaston uintikohtaus aiheutti siihen aikaan huomattavaa kohua.

Renée Adorée teki muita tunnettuja roolejaan elokuviin Ai anteeksi! (1925), Musta lintu (1926), Boheemielämää (1926), Lainsuojattomien maa (1926), Varieté-hurmaaja (1927), Mr. Wu (1927), Etelämeren laulu (1929) ja Intohimoja (1930).[7] Renée teki uransa aikana paljon elokuvia eri studioille, muun muassa Fox Film Corporationille (1920–1922), Universal Pictures Corporationille (1923, 1927 ja 1928) ja Metro-Goldwyn-Mayer Pictures Corporationille (1924–1929).[5]

Adorée meni toisen ja viimeisen kerran vihille liikemies William Sherman Gillin kanssa 28. kesäkuuta vuonna 1927.[5][7] Avioliitto päättyi kuitenkin eroon 2. helmikuuta vuonna 1929.[5][7] Äänielokuvan tulon myötä Adorée oli yksi niistä onnekkaista näyttelijöistä, joiden oma ääni ei tuhonnut uraa mykkäelokuvakauden päätyttyä.[8] Adorée näytteli Lon Chaneyn ja entisen lankonsa Owen Mooren kanssa.[8] Adorée teki myös kolme muuta elokuvaa John Gilbertin kanssa ja neljä elokuvaa Ramón Novarron kanssa.[8]

Vuoden 1930 loppuun mennessä Adorée oli näytellyt yli neljässäkymmenessä elokuvassa, joista neljä viimeistä ovat äänielokuvia.[8] Samana vuonna Adoréelta diagnosoitiin tuberkuloosi.[8] Vastoin hänen lääkärinsä määräystä, Adorée viimeisteli viimeiseksi jääneen elokuvansa Kun rakkaus kutsuu (1930), jossa hänellä on vastanäyttelijänään Ramón Novarro.[7] Kun elokuva saatiin päätökseen, Adorée vietiin Arizonan Prescottissa sijaitsevaan parantolaan, missä hän lepäsi kaksi vuotta.[7] Huhtikuussa vuonna 1933 Adorée lähti parantolasta. Tällöin luultiin, että Adorée oli parantunut tuberkuloosista tarpeeksi ja voisi jatkaa hänen elokuvauraansa, mutta Adoréen tila romahti nopeasti ja hänen terveytensä alkoi heikentyä päivä päivältä.[7] Adorée siirrettiin vaatimattomasta kodistaan Los Angelesin Tujungassa sijaitsevaan terveyskeskukseen syyskuussa vuonna 1933.[7]

Renée Adorée kuoli vain 35-vuotiaana sairastamaansa tuberkuloosiin varhain torstaiaamuna 5. lokakuuta vuonna 1933 Los Angelesin Tujungassa Kaliforniassa.[8][2][5][6] Adoréen hautajaiset pidettiin kello yksitoista lauantaiaamuna 7. lokakuuta.[7] Adorée haudattiin Hollywood Forever -hautausmaalle Los Angelesin Hollywoodiin.[7][6][8] Adoréen ainoa perillinen oli hänen äitinsä, joka asui Englannissa.

Adorée sai elokuvaurastaan ja työstään viihdeteollisuuden hyväksi tähden Hollywoodin Hollywood Walk of Famelle osoitteeseen 1601 Vine Street 8. helmikuuta vuonna 1960.[1][6][8]