Reinhard von Koenig-Fachsenfeld

Koenig-Fachsenfeld kävi lukion ja teknillisen korkeakoulun synnyinkaupungissaan Stuttgartissa.[2] Hän kiinnostui jo nuorella iällä ilmailu- ja moottoritekniikasta. Koenig-Fachsenfeld harrasti kilpa-ajamista ja voitti vuonna 1924 ratamoottoripyöräilyn Saksan mestaruuden.[1] Harrastuksensa ohella hän työskenteli Zeppelin-yhtymän palveluksessa.[2] Vuonna 1929 hän arveli, että ajoneuvon polttoaineenkulutusta voisi huomattavasti vähentää ilmanvastusta pienentämällä.[1]

Manfred von Brauchitsch ja Mercedes-Benz SSKL Berliinin AVUS-radalla toukokuussa 1932.

Hän siirtyi 1930-luvulla Mercedes-Benzin palvelukseen suunnittelemaan kilpa-autoja nopeusennätysten rikkomista varten.[2] Koenig-Fachsenfeldin suunnittelemat autot saavuttivat menestystä Berliinin AVUS-radalla Kurt Mayn ja Manfred von Brauchitschin kuljettamina.[1]

Koenig-Fachsenfeld keskittyi tutkimuksissaan erityisesti turbulenssien vähentämiseen. Testatessaan unkarilaisen Pál Járayn patentoimaa pisaramaista autonkoria tuulitunnelissa, hän havaitsi, että katkaisemalla korin peräpäässä ollut häntä saavutettiin pienempi ilmanvastuskerroin verrattuna siihen että peräpää häntineen muotoiltaisiin lyhyemmäksi. Koenig-Fachsenfeldin muotoileman korin leveys kapeni ja katto laskeutui loivasti taaksepäin mentäessä, mutta peräpää oli leikattu terävästi poikki. Suurilla nopeuksilla ilmavirta edelleen käyttäytyi ikään kuin kori olisi ollut pisaran mallinen eikä haitallista turbulenssia esiintynyt. Hän mittasi suunnittelemalleen korille jopa niinkin alhaisia ilmanvastuskertoimia kuin 0,20. Koenig-Fachsenfeldin muotoilemalle korille myönnettiin patentti vuonna 1936.[3]

Vuonna 1937 Koenig-Fachsenfeld valmisti tunnetun BMW 328 Wendler Stromlinie Coupen korin, jonka hän suunnitteli yhdessä Wendlerin koritehtaan suunnittelijan, Helmut Schwandnerin kanssa. Korin muotoilussa Koenig-Fachsenfeld hyödynsi Járayn oppeja. Auto suunniteltiin teollisuusmies Hans Klepperin tilauksesta ja niitä valmistettiin ainoastaan kaksi kappaletta.[2]

Koenig-Fachsenfeld jatkoi aerodynamiikan kehittämistä professori Wunibald Kammin kanssa. Kamm suunnitteli vuonna 1938 neliovisen autonkorin, jonka peräpää oli katkaistu Koenig-Fachsenfeldin suunnitelman mukaisesti. Autossa aerodynaaminen muotoilu ja käytännöllisyys oli yhdistetty onnistuneesti.[3]

Kesällä 1938 Koenig-Fachsenfeld testasi urheilullista prototyyppiä jonka oli suunnitellut yhdessä Kammin kanssa. Nimellä kolmas Kamm-auto (K-3) tai Kamm-coupé tunnettu tutkielma oli rakennettu BMW 328: n alustalle. Auton ilmanvastuskerroin oli vain 0,25, kun esimerkiksi vuosimallin 1940 BMW 328 Mille Migliassa se oli 0,35.[2][3]

Koenig-Fachsenfeld rakensi rengasvalmistaja Fuldan tilauksesta nopean auton, joka valmistui 1939. Auton huippunopeus oli 240 km/h ja sitä käytettiin renkaiden testaamiseen.[2]

Vuonna 1944 valmistui Koenig-Fachsenfeldin K.C. Volkertin tilauksesta suunnittelema Sagitta V2 -auto. Huippunopeuteen 160 km/h yltäneessä autossa hyödynnettiin paljon KdF-Wagenin komponentteja ja se muistutti paljon Porschen urheiluautoja, lukuun ottamatta Koenig-Fachsenfeldin autoille tyypillistä kolmatta etuvaloa.[2]

Wunibald Kamm jatkoi Koenig-Fachsenfeldin patentoiman korin kehittämistä toisen maailmansodan jälkeen. Tämän johdosta korin takapään muotoilullinen elementti tunnetaan yleisesti nimellä Kamm-perä.[3]

Lapsettomaksi jäänyt Koenig-Fachsenfeld perusti vuonna 1982 nimeään kantavan säätiön, joka hallinnoi häneltä jäänyttä, Aalenissa sijaitsevaa 1500-luvulta peräisin olevaa linnaa. Linnassa järjestetään kesäisin Koenigswege-nimellä tunnettuja kulttuuritapahtumia.[2]