Reinhard Heydrich

Heydrich palveli Wehrmachtissa reservin majurina. On mahdollista, että hän toimi pommikoneen konekivääriampujana Puolan offensiivissa.

Vuonna 1940 hän hankki 36-vuotiaana hävittäjälentäjän koulutuksen. Se oli propagandatemppu, jonka tarkoituksena oli osoittaa, että SS-miehet ovat kaiken osaavaa eliittiä.

Huhtikuussa 1940 Heydrich lensi Messerschmitt Bf 109 -hävittäjällä Jagdgeschwader 77 -rykmentissä Norjassa. 13. toukokuuta 1940 hän teki epäonnistuneen lentoonlähdön ja loukkaantui maahansyöksyssä. Toukokuussa 1940 hän lensi Pohjois-Saksassa ja Alankomaissa. Toisen onnettomuuden jälkeen hän palasi Berliiniin.

Kesäkuun puolivälissä 1941 Heydrich alkoi taas lentää Himmlerin kiellosta huolimatta. Hän lensi Bf 109E-7 -hävittäjällään JG 77:ssä Baltsista eteläiselle itärintamalle. 22. heinäkuuta 1941 hänen koneensa vaurioitui pahasti Neuvostoliiton ilmatorjuntatulessa Jampolissa. Heydrich teki pakkolaskun ei-kenenkään-maalle ja pääsi omiensa luo. Hän sai uuden lentokiellon esimieheltään, ja tämä kielto piti.

Heydrich lensi tiedustelulentoja ja torjuntalentoja mutta ei saavuttanut ilmavoittoja. Hän sai toisen luokan rautaristin vuonna 1940 ja ensimmäisen luokan rautaristin vuonna 1941. Hän sai Frontflugspange-rintamatunnuksen, josta voidaan päätellä hänen lentäneen yli 60 sotalentoa.

Pääartikkeli: operaatio Anthropoid

Heydrichin auto, jossa hän haavoittui attentaatissa.

Tšekkoslovakian pakolaishallitus oli maanpaossa Lontoossa, ja brittiläisen koulutuksen saaneet S.O.E:n agentit murhasivat Heydrichin Prahassa 27. toukokuuta 1942 . Adolf Opálkan johtama ryhmä – johon kuuluivat Josef Valčík, Jan Kubiš ja Jozef Gabčík – odotti Heydrichin autoa kadunkulmassa, jossa se joutui hidastamaan. Kun auto lähestyi, Gabčík tähtäsi ja painoi Sten-konepistoolinsa liipaisinta, mutta aseeseen tuli toimintahäiriö, eikä se lauennut. Autoa kuljettanut SS-Oberscharführer Klein luuli Gabčíkin olevan yksin ja pysäytti auton ampuakseen väijyjän. Silloin Kubiš heitti panssarintorjuntakäsikranaatin autoon, ja sen räjähdyksessä Heydrich haavoittui kuolettavasti.[1]

Vaikka Himmler lähetti parhaat lääkärinsä paikalle, Heydrich kuoli prahalaisessa sairaalassa verenmyrkytykseen 4. kesäkuuta kello 4.30 aamulla 38-vuotiaana. Hänet haudattiin juhlavissa hautajaisissa Berliinissä, ja Adolf Hitler piti tilaisuudessa muistopuheen. Heydrichin seuraajaksi valittiin Ernst Kaltenbrunner.

Kostoksi Heydrichin kuolemasta 10. kesäkuuta saksalaiset turvallisuusjoukot piirittivät Lidicen kaivoskylän, surmasivat kylän kaikki yli 16-vuotiaat miehet, lähettivät naiset ja lapset keskitysleireille ja sen jälkeen polttivat kylän.[2]

Heydrichin kuoleman jälkeen ensimmäiset kolme ”kokeilukeskitysleiriä” avattiin Treblinkassa, Sobibórissa ja Bełżecissä. Projekti nimettiin operaatio Reinhardiksi.

Heydrich ripittäytyi kuolinvuoteellaan katolilaiselle papille muun muassa juutalaisia vastaan tehdyistä teoista. Leskeksi jäänyt vaimo Lina Heydrich avioitui uudelleen suomalaisen Mauno Mannisen (1915–1969) kanssa vuonna 1965. Lina Manninen kuoli 1985.[3]

Nuorempi veli Heinz Heydrich oli alun perin fanaattinen kansallissosialisti, mutta vähitellen hän alkoi vastustaa Hitlerin järjestelmää. On oletettavaa, että epäsuotuisaksi käynyt sota vaikutti Hitlerin hallinnon vastustamiseen. Hän hankki joillekin juutalaisille väärennettyjä henkilöllisyyspapereita, jotta nämä välttyisivät vainolta. Gestapo lopulta paljasti hänen toimintansa, jolloin hän sai valita itsemurhan tai oikeudenkäynnin väliltä. Säästääkseen perheensä Heinz Heydrich ampui itsensä 19. marraskuuta 1944.[4]

Heydrichin kuoleman jälkeen on esitetty joitakin todisteita, joiden mukaan Heydrichillä olisi ollut juutalainen isovanhempi. On mahdollista, että Hitler ja Himmler olisivat tienneet tämän tosiseikan tai huhun.

SS:n entinen tiedustelujohtaja Walter Schellenberg on 1950-luvulla väittänyt Heinrich Himmlerin kertoneen hänelle, että Heydrichin suvussa olisi ”Süss”-niminen sukulainen. Heydrich oli tämän tarinan mukaan tunnustanut Himmlerille vuonna 1935, jolloin Himmler oli vielä sivussa vallan ytimestä, että hänen yksi isovanhempansa olisi juutalainen. Tästä olisi kuulemma kerrottu Hitlerille, joka olisi tehnyt Heydrichistä erikoistapauksen. Tämän jälkeen Heydrichin syntymäpaikan Hallen rekisteristä olisi poistettu tietoja Heydrichin suvusta.

On kuitenkin arvioitu, että muut natsijohtajat olisivat puuttuneet 1930-luvulla asiaan. Arvelun mukaan kansallissosialistisen puolueen pääsukututkija Achim Gercke olisi Gregor Strasserin pyynnöstä tutkinut Heydrichin taustaa. Huhu Heydrichin juutalaisuudesta oli ollut liikkeellä puolueen ydinpiirissä jo vuonna 1932. Kyseessä oli sekä Heydrichin lesken että tämän 1930-luvun alun selvityksen mukaan ollut tilanne, jossa Heydrichin isoäiti olisi leskeksi jäätyään mennyt lukkoseppä Süssin kanssa naimisiin, mutta heillä ei ollut yhteisiä jälkeläisiä Heydrichin suvussa.

• Heydrich, Lina: Verheiratet mit einem Kriegsverbrecher. Pfaffenhofen: Ludwig Verlag, 1976. ISBN 3-7787-1025-7.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reinhard Heydrich Wikimedia Commonsissa