Reijo Pajamo

Pajamo suoritti kansakoulunopettajan tutkinnon Rauman seminaarissa 1959, jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemiassa, missä suoritti kanttori-urkurin tutkinnon 1966 ja musiikinopettajan tutkinnon 1971. Pajamo kirjoitti yksityisesti ylioppilaaksi Riihimäen lyseosta 1968 ja aloitti Helsingin yliopistossa musiikkitieteen (pääaine), kasvatustieteen ja taidehistorian opinnot. Hän suoritti humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1969, filosofian kandidaatin tutkinnon 1970, filosofian lisensiaatin tutkinnon 1973 ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1976.

Pajamo toimi kansakoulunopettajana Nurmeksen mlk:n Saramon koululla vuosina 1960-1963, kanttorina Helsingin seurakuntayhtymässä vuosina 1968-1976 (tuomiokirkko, vanhakirkko, Kallion srk), musiikkitieteen va. professorina 1978 Jyväskylän yliopistossa, vt. professorina 1982-1983 ja nimitettiin musiikkitieteen dosentiksi 1986. Pajamo toimi Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikin lehtorina 1983-1991, apulaisprofessorina/professorina 1991-2002, jolloin jäi eläkkeelle. Pajamo toimi Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin ainejohtajana 1985-89 ja osastonjohtajana 1990-96. Hän toimi 1970-1972  S-A:n sotilasmusiikkiosastossa musiikin historian tuntiopettajana sekä kirkkolaulun tuntiopettajana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 1972-1975. .

Pajamon kirjallisen toiminta on hyvin laaja sisältäen tutkimuksia ja julkaisuja hymnologian, Suomen kirkkomusiikin historian, Suomen kuorohistorian, suomalaisen laulu- ja virsiperinteen sekä luovutetun Karjalan alueen musiikkiperinteen alalta. Hänen tutkimuksistaan merkittävimmät ovat musiikkitieteen väitöskirja ”Suomen koulujen laulunopetus vuosina 1843-1881” (1976), Suomen Laulajain ja Soittajain liitto 60 vuotta (1982),  Sortavala, Laatokan laulava kaupunki (1985), Suomen Kirkkomusiikkiliitto 60 vuotta (1991), Maakuntalaulumme (1999), Virsikirjan sävelmistöuudistus (2001), Suomen Kirkkomusiikin historia 2005 (Erkki Tuppuraisen kanssa), Sibelius-Akatemia 125 vuotta (2007), Musiikin juhlaa Wiipuris (2018) ja Erik August Hagfors, suomenkielisen kuorolaulun isä (2022).. Pajamon julkaisuluettelo ks. Repale-Kustannus.

Perehtyminen suomalaiseen laulu- ja veisuuperinteeseen johdatti Pajamon yhteislaulun pariin. Hän aloitti yhteislaulutilaisuuksien pitämisen Nurmeksessa vuonna 1961 ja on sen jälkeen pitänyt koulu- ja joululauluihin, maakuntalauluihin sekä virsiin ja hengellisiin lauluihin liittyviä yhteislaulutilaisuuksia eri puolilla Suomea yli tuhat kertaa ja saanut laajoilla yleistiedoillaan lempinimen ”kävelevä tietosanakirja”.

Pajamo oli suomenkielisen virsikirjakomitean musiikkijäsen 1973-1984 ja toimituskunnan puheenjohtaja 1986-1987. Hänen lukuisista luottamustoimistaan mainittakoon puheenjohtajuudet Suomen Kikrkkomusiikkiarkistoyhdistyksessä, Hymnologisessa seuranssa, Sibelius-Akatemian promootiotoimikunnassa,  ja Suomen Lähetysseuran musiikkitoimikunnassa sekä jäsenyydet Suomen Lähetysseuran johtokunnassa, Laatokan-karjalaisten avustusyhdistyksessä, Karjalan Evankelisen Seuran hallituksessa, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön hallintoneuvostossa, Luterilaisen Kulttuurin Edistämissäätiön hallintoneuvostossa sekä Sortavala-Säätiön hallituksessa. Pajamo toimi Kirkkomusiikkilehden päätoimittajana 1981-1996 sekä Sortavala-Säätiön asiamiehenä 2008-2020.

Pajamon harrastuksista tärkeimmät ovat hiihto, uinti  ja kuorolaulu. Hän hiihti Finlandiahiihdon 16 kertaa saaden hiihtoneuvoksen arvonimen vuonna 2002. Hänen  johtamistaan kuoroista mainittakoon RUK:n kurssi 101:n mieskuoro, Nurmeksen kirkkokuoro, Nurmeksen Musiikkiyhdistyksen mieskuoro, Helsingin tuomiokirkon kuoro, Helsingin Vanhankirkon kuoro, Kallion srk:n Suvilahden kappelikuoro, Hyvinkään Työväen mieskuoro, Helsingin Sotaveteraanikuoro sekä Laulu-Miesten seniorikuoro Urisevat Ukot. Hän on myös toiminut Helsingin Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan (KYL) kuoron ja Helsingin Sotainvalidipiirin Veljeskuoron varajohtajana. Hän on Laulu-Miesten seniorikuoron kunnialaulunjohtaja, Hyvinkään Työväen mieskuoron ja Helsingin Sotaveteraanikuoron kunniajäsen sekä Viipurin Lauluveikkojen taiteilijajäsen.

Pajamolle on myönnetty Suomen Leijonan Ritarikunnan I lk:n ritarimerkki, Suomen Sotainvalidien Liiton kultainen ansiomerkki, Suomen Sotaveteraaniliiton kultainen ansiomerkki, Suomen Laulajain ja Soittajain liiton kultainen ansiomerkki, Suomen Kirkkomusiikkiliiton erityisansiomerkki. Monipuolisesta työstään karjalaisen kulttuurin parissa sekä ansiokkaasta työstään kirkkomusiikin parissa hänelle myönnettiin Pro Carelia –mitali vuonna 2002 ja Kirkon kulttuuripalkinto vuonna 2008. Pajamo on res. luutnantti.

• Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 4. Keuruu 1978.
• Otavan Musiikkitieto. Toim. Keijo Virtamo. Keuruu 1987.
• Suomen kirkkomuusikot -matrikkeli. Lahti 2000.
• Suomen professorit -matrikkeli. Toim. Veli-Matti Autio. Jyväskylä 2000.

1. KANTO – Kansalliset toimijatiedot, Kansalliskirjasto. Tieto on haettu Wikidatasta.