Regressioepäjatkuvuusasetelma

Yleisin ei-parametrinen menetelmä käyttää RDD yhteydessä on paikallinen lineaarinen regressio. Tämä on muotoa:

${\displaystyle Y=\alpha +\tau D+\beta _{1}(X-c)+\beta _{2}D(X-c)+\varepsilon ,}$

missä ${\displaystyle c}$ on käsittelyn raja-arvo, esimerkiksi lukion keskiarvoraja. ${\displaystyle D}$ on binaarinen muuttuja, joka on yksi, jos keskiarvo ${\displaystyle X\geq c}$. Vakio ${\displaystyle h}$ kertoo, miten kaukana ${\displaystyle c}$:stä olevat keskiarvot otetaan mukaan tutkimukseen:${\displaystyle c-h\leq X\leq c+h}$. Termit ${\displaystyle \beta _{1}(X-c)+\beta _{2}D(X-c)}$ ottavat huomioon keskiarvon suoran vaikutuksen. Yleensä käytetään kolmiomaista ydintä[4], mutta suorakaiteen muotoinen ydin on suoraviivaisemmin tulkittavissa.[5]

Esimerkki parametrisesta estimoinnista on:

${\displaystyle Y=\alpha +\beta _{1}x_{i}+\beta _{2}c_{i}+\beta _{3}c_{i}^{2}+\beta _{4}c_{i}^{3}+\varepsilon ,}$

where

${\displaystyle x_{i}={\begin{cases}1{\text{ if }}c_{i}\geq {\bar {c}}\\0{\text{ if }}c_{i}<{\bar {c}}\end{cases}}}$

ja ${\displaystyle {\bar {c}}}$ on kokeen raja-arvo (esim. lukion keskiarvoraja). Huomaa, että polynomiosaa voidaan lyhentää tai pidentää tarpeen mukaan.

• Politiikka, jossa kokeen kohteeksi joutuminen määräytyy iän perusteella (esim. eläkkeet tai alkoholin minimi-ikäraja).
• Vaaleissa, joissa poliitikko voittaa juuri ja juuri tulee valituksi.