Regionalismi

Regionalismi (lat. regio, seutu tai paikkakunta) on paikallisuutta korostavaa ja kansainvälisyyttä kaihtavaa taidetta, kotiseututaidetta. Se on Euroopassa ja Yhdysvalloissa eri aikoina esiintynyt taiteen suuntaus, jossa pitäydyttiin kotiseudun aiheissa ja vieroksuttiin kansainvälistä modernismia. Regionalismi oli suosittua etenkin 1930-luvulla, jolloin se liittyi nationalistisiin ihanteisiin.[1]

Regionalismiksi nimitetään esimerkiksi amerikkalaisen taiteen realistista suuntausta, jossa taiteilijat usein välttivät kaupungin ja nopeasti kehittyvän teknologian kuvaamista ja kiinnittivät huomiota maaseutuelämän näkymiin. Regionalistinen tyyli kukoisti Yhdysvalloissa vuosien 1930 ja 1935 välisenä aikana. Sen tunnetuimmat edustajat ovat Grant Wood, John Steuart Curry ja Thomas Hart Benton. Yhdysvaltain regionalismi oli suosittua varsinkin suuren lama-ajan aikana.

Suomessa regionalismia harjoitti muun muassa Vilho Lampi (1898–1936), Oulussa syntynyt taidemaalari, joka asui Limingan kylässä. Eräs hänen aforismeistaan kuuluu:

»Omien ojiensa varrella marjan on käsketty marjansa kypsyttää.»

Lammen lisäksi kotiseutunsa kuvaamiseen keskittyneitä suomalaisia ammattitaiteilijoita ovat olleet muun muassa kittiläläinen Kalervo Palsa (1947–1987) ja neittäväläinen Olli Seppänen (1921–1968). Vilho Lampea on usein nimitetty lakeuden maalariksi ja Olli Seppäsen persoonallista tyyliä neittäväläistyyliksi tai neittäväläiseksi naivismiksi[2][3]

Paitsi kuvataiteessa regionalismi esiintyy tyylisuuntana myös kaunokirjallisuudessa[4] ja arkkitehtuurissa[5].

Arkkitehtuurissa regionalismi on postmodernismin rinnalla esiintynyt ja kansainvälistä rationalistista arkkitehtuuria vastustanut suuntaus. Regionalismi on pyrkinyt säilyttämään ja tallentamaan paikalliskulttuurin arvoja. Suomessa regionalismia edustaa Oulun koulukunta.[6]

Tämän ohella käsite regionalismi on muussa merkityksessä käytössä myös politiikan[7] ja kansainvälisten suhteiden[8] tutkimuksessa.