Red Nichols

Ernest Loring ”Red” Nichols (1905–1965) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko ja orkesterinjohtaja.

Red Nichols
Red Nichols vuonna 1929.
Red Nichols vuonna 1929.
Henkilötiedot
Syntynyt8. toukokuuta 1905
Kuollut28. kesäkuuta 1965 (60 vuotta)
Ammatti Kornetisti, orkesterinjohtaja
Muusikko
Tyylilajit jazz
Soittimet trumpetti
Levy-yhtiöt Capitol Records
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Nichols syntyi vuonna 1905 Ogdenin kaupungissa Utahissa. Hänen isänsä oli musiikinopettaja ja opetti pojalleen kornetin soittoa.[1] Nichols soitti nuorena isänsä puhallinorkesterissa, mutta kiinnostui sittemmin enemmän jazzmusiikista.[2] Vuonna 1923 hän muutti New Yorkiin. Hän soitti ensin kornettia Johnny Johnsonin yhtyeessä ja myöhemmin perusti oman jazzkokoonpanonsa. Lisäksi hän soitti Sam Laninin ja Paul Whitemanin yhtyeissä[2] ja johti orkesteria George Gershwinin Broadway-teatteriesityksissä Girl Crazy ja Strike Up the Band.[3] Yhteensä Nichols esiintyi 1920-luvulla yli 4000 julkaistulla äänitteellä.[3][4]

Nicholsin yhtyeissä esiintyi monia nimekkäitä muusikoita kuten Benny Goodman, Gene Krupa, Jack Teagarden, Jimmy Dorsey, Glenn Miller, Eddie Lang, Miff Mole, Adrian Rollini ja Joe Venuti. Erityisen suosituksi osoittautui Five Pennies -yhtye, jonka Nichols perusti vuonna 1926.[2]

1930-luvun lama sai Nicholsin lopettamaan nauhoittamisen vuonna 1932. Hän perusti swing-yhtyeen ja jatkoi esiintymistä vuoteen 1942 asti, jolloin päätti vetäytyä musiikista. Hän kuitenkin palasi kaksi vuotta myöhemmin liittyen ensin Glen Greyn Casa Loma Orchestraan ja perustaen myöhemmin Five Pennies -yhtyeen uudelleen. [1] Vuonna 1945 hän muutti Los Angelesiin ja teki levytyssopimuksen Capitol Recordsin kanssa.[2]

Vuonna 1959 ilmestyi Nicholsin elämästä värikkäästi kertova elokuva The Five Pennies (suom. Laulu viidestä pennistä), jonka pääosaa esitti Danny Kaye. Elokuva nosti Nicholsin musiikin uudelleen suosioon. 1960-luvulla hän konsertoi Yhdysvalloissa ja Euroopassa yhtyeensä kanssa.[2] Nichols kuoli sydänkohtaukseen 28. kesäkuuta 1965 ollessaan kiertueella Las Vegasissa.[1][4]

Lähteet
  1. Scott Yanow: Red Nichols Allmusic. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  2. Phil Hardy: ”Red Nichols”, The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X. (englanniksi)
  3. Ernest ”Red” Nichols Red Hot Jazz Archive. Arkistoitu 27.6.2019. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  4. Red Nichols Solid!. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.