Rebecca Clarke
Rebecca Clarke (27. elokuuta 1886 – 13. lokakuuta 1979) oli englantilainen alttoviulisti ja säveltäjä.
Clarke syntyi Lontoon Harrow’ssa ja kasvoi kaksikieliseksi: hän puhui englantia ja saksaa. Hän opiskeli Royal Academy of Musicissa ja sitten Sir Charles Villiers Stanfordin johdolla sävellystä Royal College of Musicissa. Hän soitti alun perin viulua, mutta siirtyi Stanfordin kehotuksesta alttoviuluun. Hän opiskeli alttoviulunsoittoa Lionel Tertisin johdolla.
Clarke muutti vuonna 1916 Yhdysvaltoihin. Hänen tunnetuimpiin sävellyksiinsä kuuluvat alttoviulusonaatti ja pianotrio sekä rapsodia pianolle ja sellolle. Hän esiintyi ja sävelsi toisen maailmansodan jälkeen hyvin satunnaisesti.
Clarke meni vuonna 1944 naimisiin James Friskinin kanssa. Miehen kuoltua vuonna 1967 Clarke alkoi työstää muistelmateosta, joka valmistui vuonna 1973, mutta jota ei koskaan julkaistu. Teoksessa Clarke kuvasi lapsuutensa heikkoja perhesuhteita ja ankaraa isäänsä, joka oli aikoinaan suhtautunut kielteisesti hänen musiikkiopintoihinsa. Clarken viimeinen sävellys oli todennäköisesti laulu ”God Made a Tree”, joka sävellettiin 1954 ja julkaistiin 2002. Clarke kärsi ainakin aktiivisimman sävellyskautensa jälkeen dystymiasta.
Clarke menehtyi 93-vuotiaana New Yorkissa ja tuli polttohaudatuksi. Moni hänen teoksensa on julkaistu vasta postuumisti. Hänen tunnetuimmat työnsä ovat kamarimusiikkia, josta suuressa osassa on keskeisessä osassa alttoviulu.