Razumovskin palatsi

Razumovskin palatsi (ven. дворе́ц Разумо́вского, dvorets Razumovskogo) on vuosina 1762–1766 pystytetty rakennusmuistomerkki Pietarin keskustassa Venäjällä. Barokin ja klassismin siirtymävaihetta edustavan rakennuksen ovat suunnitelleet Aleksandr Kokorinov ja Jean-Baptiste Vallin de la Mothe.[1]

Razumovskin palatsi iltavalaistuksessa.

Moikajoen rannalla sijaitseva palatsi rakennettiin Ukrainan viimeistä hetmania ja Venäjän tiedeakatemian presidenttiä Kirill Razumovskia varten.[2] Tontin perällä sijaitsevaa päärakennusta reunustavat myöhemmin uudelleen rakennetut siipirakennukset, jotka yhdessä kiviaidan ja joonialaisten pylväiden koristaman pääportin kanssa muodostavat suljetun etupihan.[1] Barokin vaikutus näkyy pyöreissä ikkunoissa, runsaassa veistoskoristelussa, pehmeissä muodoissa ja keskiportiikin yläpuolella kohoavassa korkeassa attikassa. Klassismia edustaa ulospäin vedetty[2] korinttilainen pylväikkö. Samankaltainen pylväikkö koristaa myös rakennuksen takajulkisivua.[1] Sisätilojen alkuperäistä barokkikoristelua on säilynyt vain pääsisäänkäynnin porraskäytävässä. Palatsin yhteyteen kuulunutta muotopuutarhaa on jäljellä sen itäpuolella,[3] jossa Andrei Voronihinin suunnittelema valurauta-aita erottaa sen Kazaninkadusta.[1]

1700-luvun lopussa valtio osti palatsin ja luovutti sen Pietarin löytölastenhuoneelle. 1800-luvulla siinä toimi Nikolain orpolasten instituutti.[1] Nykyään Razumovskin palatsi on vuonna 1918 perustetun[4] Hertzenin pedagogisen yliopiston päärakennus.[2] Rakennuksen edessä on vuonna 1961 pystytetty pedagogi Konstantin Ušinskin muistomerkki.[1]

Palatsin osoite on Moikan rantakatu 48[1] Nevan valtakadun vieressä. Lähin metroasema on Nevski prospekt.

Lähteet
  1. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 535. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  2. Lisovski, V.G.: Sankt-Peterburg: otšerki arhitekturnoi istorii goroda, tom 1, s. 224. Sankt-Peterburg: Kolo, 2009. ISBN 978-5-901841-57-0.
  3. Lisovski, V.G.: Sankt-Peterburg: otšerki arhitekturnoi istorii goroda, tom 1, s. 225. Sankt-Peterburg: Kolo, 2009. ISBN 978-5-901841-57-0.
  4. Vitjazeva V.A. & Kirikov, B.M.: Leningrad: Putevoditel, s. 135. Leningrad: Lenizdat, 1987.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.