Raymond Radiguet

Raymond Radiguet oli vanhin perheensä seitsemästä lapsesta. Hänen isänsä oli piirtäjä Maurice Radiguet. Kansakoulun jälkeen Radiguet läpäisi apurahaan tarvittavan testin ja jatkoi opintojaan Pariisissa Lycée Charlemagnessa. Hän oli tavallinen, koulumenestykseltään keskinkertainen oppilas. Koulussa Radiguet keskittyi lukemiseen, varsinkin 1600- ja 1700-lukujen kirjailijoihin. Hänen erityinen suosikkinsa oli madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinatar. Muita Radiguet'n suosikkeja olivat Stendhal, Marcel Proust ja runoilijat Paul Verlaine, Stéphane Mallarmé, Arthur Rimbaud ja Kreivi de Lautréamont.^lähde?

15-vuotiaana Radiguet lopetti koulunkäynnin ja ryhtyi journalistiksi. Hän kirjoitti nimimerkillä Rajky[lower-alpha 1] Canard enchaîné -lehteen. Journalistina Radiguet tutustui André Salmoniin, Max Jacobiin, Pierre Reverdyyn ja François Bernouardiin. Bernouard julkaisi vuonna 1920 Radiquet’n esikoisteoksen Les Joues en feu. Radiguet tutustui myös moniin taidemaalareihin, kuten Juan Grisiin, Pablo Picassoon, Amedeo Modiglianiin ja Jean Hugoon, ja myös säveltäjiin, kuten Georges Auriciin, Francis Poulenciin ja Arthur Honeggeriin. Radiguet piti säveltäjien teoksia yhtä alkuvoimaisina kuin kirjailijoiden ja taidemaalareiden.^lähde?

Amedeo Modiglianin Raymond Radiguet’sta maalaama muotokuva vuodelta 1915.

Esimerkiksi kirjailija Ernest Hemingway on todennut, että Raymond Radiguet käytti seksuaalisuuttaan välineenä luodessaan uraansa.[3] Vuonna 1918 hänelle esiteltiin Jean Cocteau, josta tuli merkittävä henkilö Radiguet'n uralla. Cocteau innostui nuoresta runoilijasta, neuvoi ja rohkaisi Radigueta. Cocteau myös auttoi Radigueta saamaan runojaan julkaistaviksi Sic- ja Littérature-avantgardelehdissä. Cocteausta ja Radiguet'sta tuli erottomat ja he perustivat toukokuussa 1920 yhdessä pienen, mutta hyvin kokeilevan ja edistyksellisen Le Coq-lehden, jonka avustajia olivat esimerkiksi Georges Auric, taidemaalari Roger de la Fresnaye, Paul Morand ja Tristan Tzara.^lähde?

Radiguet viimeisteli syksyllä 1921 esikoisromaaninsa Le dable au corps. Seuraavana vuonna hän jatkoi yhteistyötä Jean Cocteaun ja tämän ystäväpiirin kanssa ja kirjoitti toisen ja viimeiseksi jääneen romaaninsa Le Bal du Comte d’Orgel. Vuonna 1923 kustantaja Bernard Grasset julkaisi romaanin Le Diable au corps (suom. Paholainen ruumiissa) erityisen näyttävästi. Mainokset korostivat, että kyseessä oli 17-vuotiaan nuoren ensimmäinen romaani. Mainonta oli niin rajua, että kriitikot hämmentyivät ja suhtautuivat teokseen vihamielisesti. Useat tunnetut kirjailijat, kuten Max Jacob, René Benjamin, Henri Massis ja Paul Valéry, ottivat kuitenkin nuoren esikoiskirjailijan lämpimästi vastaan.^lähde?

Ranskalainen elokuvaohjaaja Claude Autant-Lara ohjasi 1947 Radiguet’n romaaniin perustuvan elokuvan Paholainen ruumiissa. Elokuvan pääosaa näyttelee Gérard Philipe. Elokuvan valmistuminen juuri toisen maailmansodan jälkeen nosti kohun.

• Les Joues en Feu 1920
• Paholainen ruumiissa. (Le diable au corps, 1923.) Suomentanut Helena Anhava. Helsinki: Tammi, 1958. – 2. painos 1987. ISBN 951-30-6896-X.
• Le Bal du comte d'Orgel 1924

• Thurston, Michael: "Genre, Gender, and Truth in Death in the Afternoon," The Hemingway Review, Spring 1998.
• Ernest Hemingway, Death in the Afternoon
• Monique Nemer; Raymond Radiguet, Paris, Fayard, 2002.
• Clemence Camon
• Jean Cocteau: Biografia
• Luisa Nieddu: Elämäkerta